Purjehtijat ja sukeltajat pitävät pohjoisia merialueita yleensä sameavetisinä. Keväällä ja kesällä selitys löytyy usein suuresta levämäärästä.
Leviä esiintyy nykyään selvästi enemmän kuin niitä pitäisi luonnostaan olla. Runsaan leväkukinnan mahdollistaa liiallinen ravinteiden saanti. Vesistöjen rehevöitymistä aiheuttavat muun muassa lannoitteista peräisin olevat typpi ja fosfori.
Esimerkiksi EU pyrkii parantamaan säädöksillään meriympäristön ekologista tilaa. Tavoitteena on pienentää valuma- ja jätevesien aiheuttamaa ravinnekuormaa.
Sade samentaa merta
Syksyllä ja talvella meriveden sameus johtuu usein suuresta maa-ainespitoisuudesta. Hiukkasia kulkeutuu mereen ojien ja jokien kautta virtaavan veden mukana etenkin runsaiden sateiden jälkeen, ja osa maa-aineksesta on tuulen kuljettamaa.
Etelä-Euroopassa, kuten Välimeren itäosissa, olosuhteet ovat toisenlaiset. Sademäärät ovat pienempiä, ja maataloutta harjoitetaan vähemmän. Siksi leviä syntyy ja mereen päätyy kiintoainesta niukemmin.
Koska vedessä on vähän leviä ja maahiukkasia ja aurinko paistaa korkeammalta, Välimeressä on hyvä näkyvyys.
Myös sillä, että etelässä aurinko paistaa korkeammalta kuin pohjoisessa, on merkitystä: valo tunkeutuu syvämmälle veteen ja parantaa näkyvyyttä meressä.
Mitä matalammalta aurinko paistaa, sitä suurempi osa valosta heijastuu vedenpinnasta. Se taas pienentää näkösyvyyttä.