Miksi meri savuaa?
Joskus meri näyttää savuavan. Mistä ilmiö johtuu ja miten se syntyy?
Merisavu on eräänlaista veden päälle muodostunutta sumua. Sitä kehittyy lämpimän veden haihtuessa ja näin syntyneen vesihöyryn ja kylmän ilman kohdatessa. Silloin osa vesihöyrystä tiivistyy pisaroiksi. Ilmiö näyttää siltä kuin vedestä pilkistäisi tuhansia pieniä savupiippuja, jotka tupruttavat savua.
Merisavua esiintyy useimmiten silloin, kun sulan veden päällä olevan ilmamassan lämpötila on alle nolla astetta. Koska kylmä ilma voi sisältää vähemmän kosteutta kuin lämmin, osa vesihöyrystä tiivistyy pisaroiksi. Samalla tavalla muodostuvat pilvet: kostean ilman jäähtyessä kehittyy pisaroita ja jääkiteitä.
Tuuli tuo merisavun
Vesihöyryn määrä riippuu veden lämpötilasta. Merisavu on merkki siitä, että ilmaan haihtuu enemmän vettä kuin se voi sisältää kosteutta. Aivan vedenpinnan tuntumassa vesihöyryä tiivistyy paljon, kun taas ilma voi hieman ylempänä olla hyvin kuivaa, mikä havaitaan kuulautena. Jos on hyvin tyyntä, tiivistyneet pisarat eivät höyrysty uudestaan missään vaiheessa, vaan niistä muodostuu lähes paikallaan pysyvä tiheä haihtumissumu.
Merisavua syntyy myös tuulisina päivinä. Ilmavirtaukset saavat usein aikaan sumupylväitä, jotka vain vahvistavat mielikuvaa tupruttavista savupiipuista. Tämä selittää sen, miksi tätä sumulajia kutsutaan merisavuksi.
Suomen leveysasteilla merisavua syntyy tavallisesti vain talvisin, kun laajan jäättömän vesialueen päälle kulkeutuu pakkasilmaa. Tällöin tuulee aina mantereelta merelle tai järvelle vähintään kohtalaisesti.
Ilmiö on kuitenkin pienemmässä mitassa mahdollinen myös muina vuodenaikoina, jos on ollut hallaa tai yöpakkasia. Silloin ilma kohoaa lämpimän veden päällä ja viriää kylmä maatuuli. Sopivissa olosuhteissa veden päälle muodostuu muutaman metrin korkeuteen merisavua, joka loittonee rannasta.