Vaikka hiekkaranta olisi kuinka hieno, sen pohja ei ole koskaan aivan tasainen, vaan siinä esiintyy pieniä harjanteita.
Kuvion saa aikaan pohjavirtaus, joka muuttaa jatkuvasti suuntaansa aaltoliikkeen mukaan.
Jokainen aalto kuljettaa vähän hiekkaa ja kasaa sitä vakojen välisille kohoumille.
Meri ja joki luovat erilaisia kuvioita:
Myös aallonmerkeiksi tai kareiksi kutsutut pohjahiekan laineet ovat sivupinnoiltaan melkein yhteneviä. Rannan ja hiekan ominaisuudet vaikuttavat kohoumien kokoon. Ne voivat kasvaa jopa 30-senttisiksi.
Laineita syntyy myös yhteen suuntaan virtaavien vesien, kuten jokien, pohjaan. Harjanteen etureuna, jota pitkin virtaus kulkee ensin, on loivempi kuin sen takareuna. Laineet liikkuvat hitaasti eteenpäin.
Vesi virtaa nopeimmin sillä harjanteen puolella, joka on virtaussuunnassa. Kun vesi esimerkiksi vyöryy kohti rantaa, sen energia riittää nostamaan hiekkajyviä harjanteen merenpuoleiselta juurelta.
Kun virtaus ohittaa korkeimman kohdan, se menettää voimaansa ja kykyään kuljettaa hiekkaa. Siksi jyvät putoavat – eli kerrostuvat – rannanpuoleiselle sivulle. Kun veden virtaussuunta muuttuu, tapahtumasarja toistuu vastakkaisessa järjestyksessä. Näin pohjaan muodostuu lyhyin välein toisiaan muistuttavia "laineita".
Maa kerrostuu pohjassa toisin silloin, kun vesi virtaa lähinnä eteenpäin niin kuin joessa.