Mariaanien hauta on Maan pinnan syvin piste
Ihminen on käynyt Kuussa, vienyt mönkijöitä Marsiin ja lähettänyt robotin hakemaan näytteitä asteroidista 300 miljoonan kilometrin päästä. Silti myös maapallolla on yhä paikkoja, joissa yksikään ihminen ei ole käynyt.
USA:n liittovaltion valtamerien ja ilmakehän tutkimuslaitos NOAA on arvioinut, että 80 prosenttia meristä on edelleen tutkimatta.
Erityisesti merenpohjan syvimmät kohdat, jotka ovat kilometrien syvyydessä merenpinnan alla, ovat valkoisia läiskiä maailmankartalla. Valtamerten pohjasta on tutkittu arviolta 0,0001 prosenttia.
11 034 metrin syvyinen Mariaanien hauta on Tyynenmeren ja maailman syvin kohta.
Mariaanien haudan pohjalla vallitsee pimeys ja valtava paine, mikä tekee sen tutkimisesta vaikeaa. Mariaanien haudan pohjan tuntumassa onkin käynyt vain kahdeksan ihmistä, vaikka Kuussa on käynyt kaksitoista.
Mariaanien haudassa on paljon tutkittavaa. Poraukset merenpohjassa eli niin sanotussa syvässä biosfäärissä ovat osoittaneet, että merenpohjan kerrostumissa on enemmän pieneliöitä kuin maailmankaikkeudessa on tähtiä.
Se, että elämää esiintyy äärimmäisissä oloissa merenpohjassa, missä ei ole valoa eikä edes happea, on saanut tutkijat pohtimaan uudestaan elämän olemassaolon mahdollisuuksia monilla planeetoilla, joita on pidetty elottomina.
Mikä Mariaanien hauta on?
Mariaanien hauta on suurin tunnettu syvänmeren pohjan rotko. Kaikkiaan valtameristä on paikannettu 27 syvänmeren hautaa. Niiden yhteen laskettu pinta-ala on yhtä suuri kuin Australia.
Kartta Mariaanien haudasta
Mariaanien hauta on 70 kilometriä leveä ja 2 000 kilometriä pitkä rotko Tyynenmeren pohjassa Japanin ja Filippiinien välissä. Sen syvin kohta, Challengerin syvänne, ulottuu yli 11 kilometrin syvyyteen merenpinnasta.
Miten Mariaanien hauta on syntynyt?
Mariaanien hauta syntyi noin 180 miljoonaa vuotta sitten, kun kaksi maankuoren laattaa, Filippiinien laatta ja Tyynenmeren laatta, törmäsivät toisiinsa. Mariaanien haudassa maankuori on vanhinta koko maapallolla.
Pitkään uskottiin, että Mariaanien haudassa olosuhteet ovat niin karut, että siellä ei voi esiintyä elämää. Sittemmin on kuitenkin löydetty muun muassa selkärangattomia eläimiä, kuten meritähtiä ja merivuokkoja, ja sieniä, bakteereja ja muita pieneliöitä yli 6 000 metrin syvyydestä.
Vuonna 2014 tutkijat löysivät 7 000 metrin syvyydestä Mariaanien haudasta tuntemattoman katkalajin. Sen mahasta löytyi mikromuovia.
Syvänmeren pohjaa muun muassa Mariaanien haudassa on tutkittu sukellusroboteilla. Niiden ottamat näytteet osoittavat, että syvyyksissä ei pelkästään ole elämää vaan elämää on siellä niin runsain mitoin, että arviolta 90 prosenttia maapallon pieneliöistä elää merenpohjan kerrostumissa.
Miten syvä Mariaanien hauta on?
Mariaanien haudan syvin kohta on nimeltään Challengerin syvänne. Se sijaitsee 11 034 metriä merenpinnan alapuolella. Syvänteessä on tuhat kertaa niin kova paine kuin pinnan tuntumassa. Sama paine syntyisi, jos ihminen kannattelisi sinivalasta päänsä päällä.
Ne harvat ihmiset, jotka ovat nähneet Mariaanien haudan omin silmin, ovat kuvailleet, että todennäköisesti matka Aurinkokunnan ääriin olisi samanlainen kokemus.
Kun kanadalainen elokuvaohjaaja James Cameron kävi Deep Challenger -aluksellaan 10 898 metrin syvyydessä Mariaanien haudassa, hän kertoi maisemien olleen kuin kokonaan toiselta planeetalta.
Tuntui kuin olisin saman päivän aikana matkustanut toiselle planeetalle ja sieltä takaisin. Mariaanien haudan pohja oli kuin kokonaan toinen maailma. Elokuvaohjaaja James Cameron käynnistään Mariaanien haudassa
James Cameron oli maailmanhistorian kolmas ihminen, joka on käynyt Mariaanien haudassa.
Ensimmäisinä Mariaanien haudassa kävivät yhdysvaltalainen Don Walsh ja sveitsiläinen Jacques Piccard vuonna 1960. He pääsivät Trieste-aluksellaan 10 911 metrin syvyyteen.
Näin elämä tuli Mariaanien hautaan
Tavallisesti bakteereja on runsaimmin matalissa vesissä, missä ne saavat ravintoa kuolleista kaloista ja levistä. Mariaanien haudassa pieneliöt saavat ravintoa ylemmistä vesikerroksista vajoavista eläinten jäännöksistä. Haudan suppilomainen muoto kokoaa ravinteita laajalta alueelta.
Merenpohjan tasangolla on niukasti ravintoa
Mariaanien hauta alkaa niin sanotulta syvänmeren tasangolta, joka sijaitsee 4–6 kilometrin syvyydessä. Syvänmeren tasangot ovat laajoja alueita, joilla kuolleista kaloista ja levistä tulevaa orgaanista ainetta on suhteellisen harvassa.
Maanjäristys vyöryttää kerrostumia hautaan
Maanjäristykset ja muut merenpohjan liikkeet irrottavat orgaanisten ainesten kerrostumia pohjasta. Irronneet kerrostumat vajovat Mariaanien hautaan, joka on muodoltaan kuin suppilo.
Suppilo luo juhla-aterian pieneliöille
Suppilon muotoisessa rotkossa orgaaninen aine kasautuu yhteen paikkaan. Siksi Mariaanien haudasta on muodostunut lähes ehtymätön ravinnonlähde bakteereille ja muille pieneliöille 11 kilometrin syvyydessä.
Kiinakin tutkii nyt Mariaanien hautaa
Kesällä 2020 Mariaanien haudassa kävi ensimmäinen nainen. Retkeen osallistuivat yhdysvaltalainen yrittäjä ja seikkailija Victor Vescovo ja entinen astronautti Kathy Sullivan, joka 1984 teki myös ensimmäisenä naisena avaruuskävelyn.
Sukellus suoritettiin Vescovon erikoisrakenteisella sukellusveneellä, jolla Vescovo ja Sullivan pääsivät 10 918 metrin syvyyteen. Se ei aivan riittänyt ennätykseen, sillä 2019 Vescovo oli käynyt yksin vielä syvemmällä, peräti 10 927 metrissä.
Ennätyssukelluksellaan Vescovo löysi neljä tieteelle tuntematonta lajia. Samankaltaisia uutisia Mariaanien haudasta saadaan todennäköisesti pian enemmänkin.
Marraskuussa 2020 kolme kiinalaista tutkijaa kävi Mariaanien haudassa Fendouzhe-sukellusaluksella. Ensimmäinen sukellus ylti 10 909 metrin syvyyteen, ja alus teki useita muita sukelluksia sen jälkeen. Fendouzhe lähetti myös livekuvaa Mariaanien haudan pohjasta.
Pohjalta otetuista näytteistä aiotaan selvittää, millaiset eliöt viihtyvät äärioloissa. Ehkä ne myös valottavat sitä, miten pohjan eliökanta on syntynyt.
Viisi Mariaanien haudan asukasta
Mariaanien haudassa ja sen ympäristössä elävät lajit tuovat helposti mieleen muiden planeettojen asukkaat.
Dumbo-mustekala ennätyssyvyyksissä
Grimpoteuthis-lajin mustekala on bongattu jopa 7 000 metrin syvyydessä Mariaanien haudassa. Yhdenkään muun mustekalalajin ei tiedetä elävän niin kaukana merenpinnasta.
Grimpoteuthis on saanut kutsumanimen Dumbo piirroselokuvissa esiintyvän samannimisen isokorvaisen norsun mukaan. Grimpoteuthiksen evät tuovat kieltämättä mieleen korvalehdet.
Dumbo-mustekala on saanut kutsumanimensä korvamaisista evistään. Tässä se uiskentelee Mariaanien haudassa.
Tähän mennessä eri syvänmeren haudoista on löydetty 13 eri Dumbo-mustekalalajia. Osa niistä viihtyy syvällä, ja osa on tavattu lähempänä pintaa.
Dumbo-mustekalat kasvavat vain parinkymmenen sentin pituisiksi. Toisin kuin mustekalat yleensä ne eivät ruiskuta mustetta. Siihen on tietysti hyvä syy: syvänmeren pimeydessä muste ei erotu.
Syvänmeren hai hirmuliskojen ajalta
Kaulushai, Chlamydoselachus anguineus, ei ole muuttunut ulkonäöltään tai ruumiinrakenteeltaan juuri siitä, millaisena se ilmestyi maailman meriin 80–95 miljoonaa vuotta sitten. Se onkin maailman vanhimpia hailajeja.
Ihmisen silmin tarkasteltuna kaulushai on aika häijyn näköinen.
Sen ruumis on kuin ankeriaalla ja iho kuin hailla, ja sen suussa on 300 neulanterävää hammasta 25 rivissä. Kaulushai ei elä Mariaanien haudassa vaan sen päällä 200–1 500 metrin syvyydessä.
Kaulushai voi käväistä myös pinnan tuntumassa, mutta yleensä vain silloin, kun se on sairas.
Useimmat tunnetut kaulushaiyksilöt ovat olleet noin kahden metrin pituisia, mutta vuonna 1880 joutui pyydykseen 7,6-metrinen yksilö. Yhdysvaltalaisen Marine Bio Conservation Society -luonnonsuojelujärjestön tutkijoiden mukaan merissä voi piillä sitäkin suurempia kaulushaita.
Imukala viihtyy kahdeksan kilometrin syvyydessä
Äkkiseltään Pseudoliparis swirei eli mariaanienimukala ei näytä kovien olojen kasvatilta. Se on suunnilleen porkkanan pituinen, ja sen iho on paperinohutta ja läpikuultavaa.
Hento ulkonäkö kuitenkin pettää. Mariaanienimukala on nimittäin tiettävästi ainoa kalalaji, joka kestää veden paineen 8 000 metrin syvyydessä.
Mariaanienimukala löydettiin vuonna 2017, kun japanilaiset tutkijat kävivät läpi 8 178 metrin syvyydessä Mariaanien haudassa otettuja kuvia. Yhdenkään toisen kalalajin ei tiedetä elävän niin syvällä.
Ennen kuin mariaanienimukala löydettiin, syvimmällä elävä imukala oli Japanin haudassa elävä Pseudoliparis amblystomopsis. Se löydettiin 7 700 metrin syvyydestä.
Vaikka Mariaanien haudan pohjaan on imukalan bongauspaikasta vielä lähes kolme kilometriä, meribiologien mukaan on epätodennäköistä, että sieltä löytyisi muita kaloja.
Syvällä haudan pohjalla on niin kova paine, että kalojen kudosten kemialliset yhdisteet eivät pysyisi koossa. Todennäköisesti esimerkiksi kalan proteiinit hajoaisivat.
Video: Kohtaaminen mariaanienimukalan kanssa
Mariaanienimukalat syötin kimpussa Mariaanien haudan pimeydessä.
Peikkohai elokuvahirviön esikuvana
Vuonna 2017 ensi-iltansa saaneessa kauhu- ja tieteiselokuvassa Alien: Covenant esiintyvän hirviön esikuva on kuulemma Mitsukurina owstoni eli peikkohai.
Peikkohain iho näyttää vaaleanpunaiselta. Väri ei johdu ihon väriaineista vaan pintaverisuonista.
Syvänmeren pimeydessä elävä peikkohai voi kasvaa 6-metriseksi ja painaa keskimäärin 210 kiloa. Sen tunnusomaisia piirteitä ovat V:n muotoinen kuono ja lähes vaaleanpunainen väri. Suussa on kolmessa rivissä teräviä hampaita sekä ylä- että alaleuassa.
Peikkohai on harvinainen laji, ja sen elämästä ja käyttäytymisesta ei tiedetä paljonkaan. Peikkohaita on havaittu 1 300 metrin syvyydessä, ja tutkijat uskovat, että se hakeutuu aina vain syvemmälle sitä mukaa kuin sille karttuu ikää.
Kaulushain tavoin myös peikkohai viihtyy Mariaanien haudan ympäristössä. Sitä on kuitenkin tavattu myös muun muassa Intian, Ranskan ja USA:n rannikkojen edustalla.