Elävä kuin Mariaanien hauta
Merenpohjan syvimmän halkeaman pohjalla vilisee bakteereja.
Kalat viihtyvät syvänmeren pimeydessäkin, mutta bakteerintutkijan silmin suuri osa merenpohjasta 4–6 kilometrin syvyydessä on elotonta. Sitä syvemmällä, 11 kilometriä merenpinnan alapuolella, pohja sen sijaan vilisee elämää. Sen todisti käynti Mariaanien haudassa.
Mariaanien haudasta löytyi runsas eliöstö
Tanskalaisen Ronnie Gludin johtama tutkijaryhmä lähetti robotin maankuoren syvimpään rotkoon tutkimaan, miten valtava paine vaikuttaa pieneliöstöön. Tulos yllätti tutkijat. Bakteerit viihtyvät erinomaisesti haudan pohjalla. Niitä oli kymmenen kertaa enemmän kuin viisi kilometriä ylemmällä merenpohjan tasangolla.
Runsaan eliöstön mahdollistaa ylempää putoava orgaaninen aines, joka tarjoaa bakteereille paljon ravintoa.
Syvänmerenhauta on jätekuilu
- Orgaanista ainesta
- Kuolleet kalat ja muut eliöt
vajoavat pohjaan. Pohjan tasangoilla aines jakautuu hyvin laajalle alueelle, joten keskimääräinen ravinnepitoisuus on pieni.
- Pohjan kerrostumat irtoavat
maanjäristyksissä ja muissa merenpohjan liikahduksissa. Kerrostumien mukana hautaan kulkeutuu orgaanisia aineksia.
- Haudan pohjalle
kertyy pienelle alalle valtava määrä orgaanisia aineksia, joita bakteerit voivat käyttää ravinnokseen. Siksi haudan pohjalla on runsas pieneliöstö.
- Pohjalta etsitään happea
sillä hapen määrä kertoo bakteeritoiminnan tehokkuuden. Mitä vähemmän pohjan kerrostumissa on happea bakteerien jäljiltä, sitä aktiivisempia bakteerit ovat.