Mauritiuksen eläimistö on ainutlaatuinen. Saarilla elää niin peuroja, hedelmälepakoita kuin merikilpikonniakin. Kasvistoon kuuluu muun muassa palmuja ja jakkihedelmäpuita.
Vielä muutama sata vuotta sitten saari tunnettiin mauritiuksendodosta eli drontista ja muista kotoperäisistä lintulajeistaan, jotka sittemmin ovat kuolleet sukupuuttoon.
Kaikkiaan Mauritiuksen eläimistöstä on kadonnut yli 400 lajia. Se on mullistanut saaren kasvillisuuden, vaikka katoa on yritetty paikata tuomalla saarelle uusia kasveja.
Kööpenhaminan yliopiston tutkijat tarkastelevat lajikadon seurauksia tuoreessa tutkimuksessa, joka on julkaistu Nature Communications -tiedeaikakauslehdessä.
Siementen levittäjät katosivat
Eurooppalaiset merenkävijät tulivat Mauritiukselle 1600-luvulla. Siitä alkoi hävitys, jonka seuraukset näkyvät edelleen.
Noin kolmasosa Mauritiuksen hedelmäkasveista on hävinnyt, koska saarella ei enää ole niin suuria eläimiä, että ne voisivat syödä niiden hedelmiä ja siten levittää siemeniä.
Aikaisemmin siemeniä levittivät muun muassa drontti ja jättiläiskilpikonnat, mutta ne ovat kuolleet saarelta sukupuuttoon.
Jäljelle jääneet saaren alkuperäislajit ovat niin pieniä, että niistä ei ole isosiemenisten kasvien levittäjiksi.
Tanskalaistutkimuksessa selvitettiin nimenomaan Mauritiuksen kasvillisuuden ja hedelmiä syövien eläinlajien suhteen muutoksia.
Vaikka saarelle tuodut uudet eläinlajit ovat 400 viime vuoden aikana kasvattaneet hedelmiä syövien lajien määrää, niiden kyky levittää siemeniä on heikko. Mauritiuksen kasvit kuuluvatkin maailman uhanalaisimpiin.
Mauritiuksendodo eli drontti oli tehokas hedelmäkasvien levittäjä. Se nieli isotkin siemenet, ja ne kulkivat sen suoliston läpi ehjinä. Jotkut tutkijat ovat suunnitelleet drontin palauttamista geenitekniikan keinoin.
Kotoperäisten kasvien hedelmistä 28 prosenttia ja niiden siemenistä 7 prosenttia on niin suuria, että ne eivät mahdu saaren jäljellä olevien hedelmiä syövien eläinlajien suuhun.
Edes sioista ja makakiapinoista, joita saarelle on myöhemmin tuotu, ei ole ollut luonnon tasapainon palauttajiksi. Ne ovat liian pieniä suurimpien siementen levittäjiksi.
Tulokaslajit huonoja siemenenlevittäjiä
Tulokaslajien ruoansulatuselimistö näyttää myös käsittelevän hedelmäkasvien siemeniä niin rajusti, että siemenet eivät idä.
Mauritiuksen hedelmäpuiden siementen levittäminen on 90-prosenttisesti varpuslintuihin kuuluvien bulbulien ja lepakkojen varassa.
Makakiapinoiden syömistä siemenistä kaikki tuhoutuvat suolistossa. Sikojen ruoansulatus tekee selvää 86 prosentista ja laivoissa salamatkustajana saarelle tulleiden rottienkin suolisto 65 prosentista hedelmien siemenistä.
Tutkijat ovat laskeneet, että alkuperäisistä hedelmäpuiden kasvupaikoista on jäljellä vain 4,4 prosenttia, ja monet kasvit ovat vaarassa kadota kokonaan. Nykyisellään 57 prosenttia saaren puulajeista on uhanalaisia.
Tutkimuksen mukaan yli puolet saaren kasvilajeista on riippuvaisia eläimistä, jotka levittävät niiden siemeniä.
Viime vuosina on esitetty Seychellien aldabranjättiläiskilpikonnien tuomista Mauritiukselle korvaamaan kaksi sukupuuttoon kuollutta kilpikonnalajia. Yhdysvaltalaistutkijat ovat myös kaavailleet palauttavansa geenitekniikan avulla drontin takaisin elävien kirjoihin.
Tanskalaistutkijoiden mukaan olisi kannattavampaa keskittää voimavarat hedelmälepakkojen suojeluun. Lepakot ovat ainoa laji, joka vielä pystyy levittämään hedelmäpuiden siemeniä.
Lepakot ja varpusen sukuiset bulbilit levittävät nykyisin 90 prosenttia Mauritiuksen kasvien siemenistä. Molemmat ovat uhanalaisia. Syynä on metsästys ja elinalueiden häviäminen.