Vajoavatko saaret mereen?

Maailmankartalta häviää toisinaan vulkaanisen toiminnan tuloksena syntyneitä saaria. Esimerkiksi 50 kilometrin päässä Sisiliasta sijaitseva Grahamsaari on käynyt merenpinnan ylä- ja alapuolella useita kertoja. Ensimmäisen kerran se ilmestyi pinnalle 2 200 vuotta sitten eli samoihin aikoihin kun roomalaiset kamppailivat Hannibalin sotajoukkoja vastaan. Toistaiseksi viimeisin kerta oli 1831. Tuolloin sekä Sisilian kuningaskunta, Ranska että Britannia vaativat saarta itselleen. Vuoden kuluttua saari katosi jälleen mereen. Saarten katoilu ei ole tavatonta vaan selittyy saarten syntytavasta. Esimerkiksi Havaijin saarijono on syntynyt yhden merenalaisen tulivuoren purkauksista. Havaijin on muodostanut purkausaukon ympärille kerrostuva kovettuva laava, joka voi kohota 5–6 kilometrin korkeuteen ja yltää merenpinnalle. Kun vulkaaninen toiminta jatkuu tuhansia vuosia, laavasta syntyy saari. Jos merenpohjaan repeää uusi purkausaukko, siihen alkaa muodostua uusi saari. Vanhan tulivuoren toiminnan hiipuessa saari saattaa vaipua aaltoihin, kun maaperä jäähtyy ja painuu kasaan. Kraatteri saattaa myös romahtaa. Esimerkiksi Islannissa syntyy ja häviää jatkuvasti maata. Saari kasvaa keskeltä, jossa vulkaaninen toiminta on kiivainta. Itä- ja länsirannikoilla, joilla maaperä on jäähtynyt, maata taas painuu mereen.