Jalokivien, erityisesti timanttien, paino ilmoitetaan perinteisesti karaatteina. Alunperin yksi karaatti vastasi johanneksenleipäpuun siemenen painoa, minkä vuoksi mitta ei ollut kovin tarkka. Pitkään karaatin virallinen paino vaihtelikin hieman eri maissa.
Vasta vuonna 1913 otettiin käyttöön metrinen karaatti, josta tuli alan standardi. Metrinen karaatti vastaa 200 milligrammaa eli 0,2 grammaa. Joidenkin jalokivien paino ilmoitetaan silti grammoina ja esimerkiksi aitojen helmien paino graaneina. Yksi graani on 1/4 karaattia eli 50 milligrammaa.
Timantit kiteytyvät hiilestä suuressa paineessa ja lämpötilassa noin 150 kilometrin syvyydessä maan vaipassa. Jos olosuhteet ovat suotuisat, timantti voi kasvaa hyvin suureksi.
Timantit siirtyvät pintaan maankuoren repeämistä, minkä vuoksi niitä esiintyy usein esimerkiksi tulivuorten purkauskanavien kimberliitissä.
Timantille ominainen loisto saadaan hiomalla raakatimanttiin viisteitä, jotka taittavat valoa.
Suurin tunnettu raakatimantti löydettiin Etelä-Afrikasta vuonna 1905. Se oli noin nyrkin kokoinen ja painoi 3106 metristä karaattia, mikä vastaa 621 grammaa. Se sai nimekseen Cullinan timanttikaivoksen omistajan mukaan.
Cullinan-timantti leikattiin useaan osaan, jotka hiottiin. Yksi näin saaduista timanteista on maailman suurin hiottu timantti, Cullinan I eli Suuri Afrikan tähti, joka painaa 530,2 karaattia.
Timantti lahjoitetiin 1907 Ison-Britannian hallitsijalle Edward VII:lle. Nykyisin se koristaa Elisabet II:n valtikkaa.