Sahara tunnetaan maailman suurimpana aavikkona. Se kattaa lähes kolmasosan Afrikan alasta. Vaikka Sahara yhdistetään hiekkaan, suuri osa siitä vuoristoa ja kivitasankoa. Saharan länsi- ja pohjoisosissa on laajoja hiekan peittämiä alueita.
Monin paikoin hiekkaa on vain ohuelti. Lentohiekka voi kuitenkin kinostua suotuisissa oloissa jopa satojen metrien paksuiseksi kerrostumaksi. Korkeimmat dyynit nousevat jopa 300 metrin korkeuteen.
Hiekkamyrskyt lennättävät hiekkaa Saharassa
Tuuli kuljettaa Saharan hiekkaa varsin hitaasti. Hiekkamyrskyjen aikana hiekkaa saattaa kulkeutua meren ylle tai läheisiin maihin, mutta suurin osa hiekasta jää Saharaan pyörteilemään. Hiekka liikkuu vastapäivään, joten Saharan pohjoisosissa hiekka kulkee idästä länteen, eteläosissa lännestä itään.
Kalliopiirrokset todistavat Saharan autiomaan rehevästä menneisyydestä. Nykyisellä aavikolla eli muinoin suurikokoisia eläimiä.
Saharan rehevä menneisyys
Saharan hiekan alla on geologisesti melko vakaa kallioperä, jonka koostumus ja rakenne vaihtelevat jonkin verran alueittain. Kallioperässä on säilynyt muinaisten jokien ja järvien jälkiä. Muistona kosteasta menneisyydestä ovat myös laajat pohjavesiesiintymät.
Joet, järvet ja pohjavesi todistavat siitä, että Sahara oli vielä muutama tuhat vuotta sitten hedelmällistä aluetta. Geologit ovat arvioineet, että osa vedestä on ollut alueella ainakin 200 000 vuotta.
Saadaanko Sahara uudelleen vihertämään?
Sahara voidaan tehdä jälleen vihreäksi alueeksi. Marylandin yliopiston tutkijat ovat laatineet ilmastomalleja, joissa Saharaan sijoitetut aurinko- ja tuulipuistot tuottavat vihreää energiaa. Energia käytetään ilmankosteuden lisäämiseen. Kun ilma on kosteampaa, syntyy sateita, jotka saavat aavikon vihertämään.
Viereinen Sahelin alue saisi myös osansa sateista, jolloin viljelyolot ja juomavesitilanne kohentuisivat.
Teoriassa Sahara, jossa olisi valtavasti tuuli- ja aurinkopuistoja, voisi tuottaa kaiken maailmassa käytettävän energian, jopa 79 terawattia. Koko maailman yhteenlaskettu energiankulutus oli vuonna 2017, jolloin tutkimus tehtiin, noin 18 terawattia.
