Mikä suolapahku on?
Törmäsin minulle täysin outoon suolapahku-sanaan. Ymmärrän sen olevan suolaesiintymä. Miten se on syntynyt?
Suolapahku on ikään kuin maan uumenista noussut jättimäinen suolapatsas. Kallioperään on kerrostunut suolaa, kun merenlahdet ovat ensin kuroutuneet järviksi ja lammiksi ja sitten menettäneet vetensä haihtumalla. Kuivumisprosessissa jäljelle on jäänyt vain veteen liuennut suola.
Geologit kutsuvat tällä tavalla syntyneitä mineraaleja evaporiiteiksi latinan haihtumista tarkoittavan evaporare-verbin mukaan. Ilmiön tiedetään koskeneen niinkin laajoja vesialueita kuin Välimeri. Se kuivui 5–6 miljoonaa vuotta sitten useaan otteeseen. Näinä ”haihtumisjaksoina” muodostui paksuja evaporiittikerroksia, joiden päälle on sittemmin kerrostunut erilaisia kivilajeja.
Suolapahkujen kehittymistä edistää se, että suola on suhteellisen kevyt geologinen aines. Sen tiheys on yleensä noin 2,2 g/cm3, kun taas maankuoren kivilajien tiheys on enimmäkseen yli 2,8 g/cm3. Kallioperässä vallitseva paine saa suolan tavallisesti nousemaan kohti maanpintaa.
Tapahtumasarjalle ovat monin paikoin ominaisia laajat maankamaran muutokset, joiden seurauksena päällimmäiset kerrostumat taipuvat ja maasto saa kaarevan muodon. Maan uumenissa vallitsevat suuri paine ja korkea lämpötila notkeuttavat suolaa. Ylipaineinen, kuuma suola on kuin muovailuvahaa, ja se voi liikkua käytännössä virtaamalla.
Suola voi läpäistä jopa useita kilometrejä paksuja geologisia kerrostumia. Joissakin tapauksissa siitä syntyy sen jälkeen, kun se on puhkaissut maanpinnan, jäätikköä muistuttavia massoja. Näin on käynyt muun muassa Itä-Turkista Etelä-Iraniin ulottuvilla Zagrosvuorilla, jossa maasta nousevasta suolasta on muodostunut kupuja ja virtoja.
Suolapahkuille on monta käyttöä
Suolapahkut ovat hyödyllisiä monestakin syystä. Osa niin ruoka- kuin maantiesuolastakin on peräisin niistä.
Suola voi myös heikon läpäisevyytensä ansiosta helpottaa niin sanottujen öljytaskujen muodostumista. Lisäksi suolapahkuja on mahdollista käyttää erilaisten haitallisten aineiden välivarastoina ja loppusijoituspaikkoina.