Islanti, maisema

Islanti on uponneen mantereen jäännös

Tulivuoret eivät ehkä olekaan luoneet Islantia. Sen sijaan saari on geologien mukaan mereen vajonneen mantereen jäännös.

Tulivuoret eivät ehkä olekaan luoneet Islantia. Sen sijaan saari on geologien mukaan mereen vajonneen mantereen jäännös.

Shutterstock

Islanti ei ehkä olekaan tuliperäinen saari. Sen sijaan se voi olla vajonneen mantereen laki. Tämän näkemyksen esittävät uudessa kirjassaan englantilaisen Durhamin yliopiston tutkijat geofyysikko Gillian R. Foulgerin johdolla.

Teoria voi selittää sen, miksi maankuori on Islannin alla paljon paksumpi kuin sen pitäisi olla siinä tapauksessa, että tulivuorenpurkaus loi saaren.

Islannin kohdalla kaksi maankuoren laattaa liikkuu toisistaan poispäin ja kuumaa magmaa nousee kallioperän tulivuorista. Koska pääsaarta ympäröivään mereen muodostuu silloin tällöin uusia pieniä tuliperäisiä saaria, on luontevaa ajatella, että koko maamassa on syntynyt vulkaanisen toiminnan tuloksena.

Surtsey, tulivuori, saari, Islanti

Islannin pääsaaren ympärille ilmestyy yhä uusia saaria. Vuosia kestänyt tulivuorenpurkaus synnytti 1960-luvulla Surtseyn, ja sen pinta-ala on nykyään 1,3 neliökilometriä.

© Howell Williams/NOAA

Yksi olennainen vihje antaa kuitenkin ymmärtää, että Islanti on tosiasiassa mantereen jäännös.

Maankuoren – tektonisiksi kutsutut – laatat ovat valtamerien alla yleensä vain 6–7 kilometriä paksuja, kun taas mantereiden alla niiden paksuus on 35–70 kilometriä. Islannin alapuolinen maankuori muistuttaa noin 40 kilometrin paksuisena enemmän mantereista kuin merellistä maankuorta.

Geologit ovat aiemmin selittäneet maankuoren paksuuden sillä, että Islanti sijaitsee niin sanotussa kuumassa pisteessä, jossa jatkuva vulkaaninen toiminta tuottaa uutta maankuorta hyvin nopeasti.

Foulger kyseenalaistaa vanhan käsityksen. Maankuori on Islannissa yksinkertaisesti liian paksu.

Islandia-mantereen pinta-ala oli 600 000 neliökilometriä.

Foulger uskookin, että Islanti on Pohjois-Atlantissa sijainneen yli 600 000 neliökilometrin laajuisen hävinneen mantereen – Islandian – lakipiste.

Islandia kuului Foulgerin mukaan aikoinaan jättiläismanner Pangeaan, johon kaikki planeetan maa-alueet olivat keräytyneet vielä noin 175 miljoonaa vuotta sitten. Kun Amerikka ja Eurooppa vähitellen loittonivat toisistaan, Islandian mantereinen maankuori vajosi ja upposi melkein kokonaan mereen. Siitä on näkyvissä enää vain Islanti.

Brittitutkijat aikovat seuraavaksi etsiä Islannin alla olevasta kallioperästä mineraaleja, joista saadaan selville, onko Islandia todella ollut olemassa.

Jos mannerteoria osoittautuu oikeaksi, voi herätä kysymyksiä, jotka eivät kiinnosta vain geologeja. Asialla voi olla merkitystä esimerkiksi vaadittaessa luonnonvarojen, kuten vedenalaisten öljy- ja kaasuvarantojen, omistusoikeutta.