Geysir purkaa paineita

Geysirit eli kuumat suihkulähteet muodostavat maanalaisen jäähdytys- ja paineentasausjärjestelmän seuduilla, joilla maankuori on vulkaanisen toiminnan vuoksi aina kuuma. Niiden toiminta perustuu siihen, että kallioperän halkeamia pitkin maan uumenissa sijaitsevaan onkaloon kulkeutunut vesi altistuu suurelle paineelle. Kovan paineen vuoksi kiehumispiste nousee niin, että se on kymmenen metrin syvyydessä 121 astetta ja 50 metrin syvyydessä 159 astetta. Kuumaan vesimassaan syntyy kuplia, jotka kohoavat ylöspäin. Vesipatsaan yläosassa, jossa paine on pienempi, kuplat laajenevat ja ”pulskistavat” vesimassaa. Prosessin aikana myös vesipatsaan alaosan paine laskee. Tällöin kuuma vesi alkaa höyrystyä nopeasti, ja kun höyryä syntyy lyhyessä ajassa paljon, se purkautuu räjähdyksenomaisesti. Purkausaukkojen ympärille muodostuu lammikko, jonka veden lämpötila on 50–80 astetta. Maapallon suurimmat kuumat lähteet ovat jopa hehtaarien laajuisia. Kuuluisimpia geysirejä ovat kuitenkin ne, jotka purkautuvat säännöllisesti. Tunnetuimpia geysireitä ovat Islannin Iso-Geysir ja Old Faithful eli Vanha uskollinen Yellowstonen kansallispuistossa Yhdysvalloissa. Old Faithful purkautuu keskimäärin 90 minuutin välein, mutta vaihteluväli on suunnilleen puolesta tunnista yli kahteen tuntiin. Mitä rajumpi purkaus on, sitä kauemmin kestää, ennen kuin se purkautuu uudestaan. Kaikki kuumat lähteet eivät ole geysirejä. Osassa kuumista lähteistä vesi pulppuaa maanalaisista säiliöistä rauhallisesti eikä suihkuamalla. Tällaisten lähteiden lähelle on perustettu kylpylöitä, joissa mineraalipitoista vettä käytetään hoitotarkoituksiin.