Bakteerit kaivavat kultaa
Cupriavidus metallidurans -bakteerin tapa hillitä raskasmetallien kertymistä tuottaa sen pinnalle kultahippuja. Ne voidaan erottaa.
Kullan erottamiseen malmeista käytetään yhä yleisesti elohopeaa, joka on myrkyllistä. Siksi tutkijat yrittävät löytää sille turvallisia vaihtoehtoja. Yhtenä lupaavana ratkaisuna pidetään pieneliöitä.
Bakteerilaji Cupriavidus metallidurans on kehittänyt itselleen kyvyn sietää raskasmetalleja, minkä ansiosta se voi menestyä muille pieneliöille sopimattomassa elinympäristössä.
Bakteerilla ei ole kilpailijoita
Kilpailijoiden puuttuessa C. metallidurans saa vallata kaikessa rauhassa ne maakerrokset, jotka sisältävät paljon raskasmetalleja. Toisin kuin muut bakteerit laji pystyy pääsemään eroon raskasmetalleista, ennen kuin niitä ehtii kertyä.
Saksalais-australialainen tutkijaryhmä onnistui selvittämään, mihin C. metalliduransin kyky poistaa raskasmetalleja perustuu. Taustalla olevaksi mekanismiksi osoittautui bakteerin entsyymien ja kuparin ja kullan välinen vuorovaikutus.
Entsyymi pumppaa kullan ulos
Muiden eliöiden tavoin C. metallidurans tarvitsee kuparia elintoimintojen ylläpitämiseen. Koska metalli on haitallista suurina määrinä, bakteeri alkaa poistaa sitä entsymaattisesti kriittisen pitoisuuden lähestyessä. Siinä tapauksessa, että läsnä on myös kultaa, C. metallidurans reagoi kuitenkin toisella tavalla.
Yhdistelmä on pelkkää kuparia tai kultaa haitallisempi, ja sen neutraloimiseen bakteerilla on oma entsyyminsä. Se muuttaa metallien ominaisuuksia vähemmän myrkylliseksi ja estää niitä tunkeutumasta syvälle bakteerin sisään.
C. metallidurans häätää kuparin heti, ja kulta seuraa perässä muodostaen bakteerin pinnalle minimaalisia hippuja.