Suurimmat, yli viiden metrin korkuiset tsunamit uhkaavat muun muassa Pohjois- ja Etelä-Amerikan Tyynenmeren-rannikoita.
Tsunameja syntyy vedenalaisten maanjäristysten ja vyörymien sekä tulivuorenpurkausten yhteydessä. Useiden tuhansien kilometrien päässä tuhoja aiheuttavien tsunamiensyy on yleensä voimakas maankuoren liike useimmiten kivikehän laattojen reunoilla.
Hyökyaalto on seurausta siitä, että yleensä vakaa vesimassa joutuu yhtäkkiä epätasapainoon. Kun maanjäristys nostaa äkillisesti toisen laatan reunaa, vesi nousee.
Esimerkiksi Intian valtameren maanjäristyksessä 2004 maankuoren nopea pystysuuntainen liike sysäsi rajusti vettä. Siitä seurannut laaja, loiva aaltoliike muutti matalanmeren alueella luonnettaan: kovaa vauhtia edennyt aalto hidastui ja kohosi.
Etelä- ja Pohjois-Amerikan länsirannikot, Australian pohjoispuoliset saarivaltiot, Japani, Indonesia ja Uusi-Seelanti ovat altteimmat alueet tsunamivaaralle.
Poijuverkosto valvoo ja varoittaa
Tsunamivaara on suurin maankuoren laattojen alityöntövyöhykkeillä eli siellä, missä merellinen laatta työntyy toisen alle. Niistä aktiivisin on Tyynenmeren tulirengas, jonka alueella sattuu 90 prosenttia maanjäristyksistä.
Tyynenmeren tsunamivaroituskeskus on toiminut jo melkein 70 vuotta. Intian valtamerelle varoitusjärjestelmä luotiin vasta kymmenen vuotta sitten.
Seurannassa hyödynnetään sekä seismistä tutkimusta että merenpinnan tason mittausta. Nykyään tsunamin saapumisaika pystytään määrittämään suhteellisen luotettavasti.
Näin tsunamipoijut toimivat:
Tutustu varoitusjärjestelmään kolmella klikkauksella. Aloita alhaalta.
