Voidaanko tsunameista varoittaa?

Tsunameja voi syntyä maanvyörymien ja tulivuorenpurkausten yhteydessä, mutta suuret, valtamerten halki hyökyvät tsunamit, jotka voivat iskeä rannikoille tuhansien kilometrien päähän, ovat useimmiten maanjäristyksen aiheuttamia.

Hyökyaalto on seurausta siitä, että merkittävä pystysuuntainen liike nostaa vesipylvään ylös tai alas ja käynnistää siten aallon. Esimerkiksi Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofi vuonna 2004 syntyi, kun Indo-Australian laatta sukelsi Sundan syvänteeseen.

Vaara on suurin Tyynenmeren rannikoilla

Suuret pystysuorat järistykset ovat erityisen yleisiä vyöhykkeillä, missä kaksi maankuoren laattaa työntyy toisiaan kohti. Tällaista aluetta on esimerkiksi koko Tyynenmeren rannikko, missä tsunamiriski onkin suurin.

Tsunameista varoittaminen on vaikeaa, koska niiden laukaiseva tekijä ei ole ennustettavissa. Kun maanjäristys alkaa, šokkiaallot leviävät kuitenkin maankuoren halki paljon nopeammin kuin järistystä mahdollisesti seuraava tsunami.

Siksi vaaraan on mahdollista reagoida ennen kuin itse tsunamia on havaittu. Kun tsunami on tulossa avomerellä, DART II -varoitusjärjestelmä voi rekisteröidä sen.

Järjestelmään kuuluu eri puolelle Tyynenmeren pohjaa sijoitettujen anturien verkosto. Anturit lähettävät tietoja ympäri vuorokauden miehitettyyn Pacific Tsunami Warning Center (PTWC) -komentokeskukseen Havaijille.

PTWC lähettää sitten varoituksen Tyynenmeren rannikon valtioihin, jotta nämä voivat käynnistää evakuoinnit uhanalaisilla alueilla.

Muualla on myös paikallisempia tsunamivaroitusjärjestelmiä, kuten Norjassa Åknestunturin seudulla, missä tunturi uhkaa sortua Geirangerinvuonoon ja synnyttää 70 metriä korkean aallon.