Shutterstock
Tsunami

Tsunami – Mikä se on ja miten se syntyy?

Tsunamit ovat vedenalaisten maanjäristysten synnyttämiä aaltoja, jotka leviävät renkaina meressä. Rantaan osuessaan tsunami aiheuttaa suurta tuhoa.

Tapaninpäivän tsunami toi joukkotuhon

Sunnuntaiaamuna 26. joulukuuta 2004 maa tärisi merenpohjassa Sumatran saaren edustalla Indonesian vesillä.

Järistys oli rajuin neljäänkymmeneen vuoteen. Siinä vapautunut energiamäärä vastaa 23 000 atomipommin räjähdystä.

Merenpohjan järistys pani liikkeelle valtavan vesimassan, ja muutaman minuutin kuluttua lähes 30 metrin korkuiset aallot vyöryivät indonesialaiseen Banda Acehin kaupunkiin.

160 000 kaupungin asukasta sai surmansa. Hävitys ei kuitenkaan rajoittunut Banda Acehiin. Vain muutamaa tuntia myöhemmin hyökyaallot iskivät rantaan 13 valtiossa Intian valtameren rannikoilla. Kuolonuhrien määrä nousi lähes neljännesmiljoonaan.

Video: Näin tsunami levisi Intian valtameressä jouluna 2004

Tapaninpäivänä vuonna 2004 ennennäkemättömän raju tsunami iski 14 maan rannikolle Intian valtameren laidoilla. Ainakin 226 000 ihmistä kuoli. Tämä video näyttää, miten hyökyaallot lähtivät leviämään maanjäristyskeskuksesta indonesialaisen Sumatran saaren edustalta.

Miten tsunami syntyy?

Tsunami on japania ja tarkoittaa ”satama-aaltoa”. Ilmiö tunnetaan japaninkielisellä nimellä, koska tsunami koettelee erityisen usein juuri Japania.

Suurin osa tsunameista syntyy maanjäristysten seurauksena, ja Japani sijaitsee yhdellä maailman maanjäristysherkimmistä alueista kolmen tektonisen laatan rajalla.

Tsunamin voi synnyttää myös tulivuorenpurkaus, maanvyörymä tai meteoriitti-isku. Tuhoisimmat maapallon kokemat tsunamit, jotka tapahtuivat miljoonia vuosia sitten, olivat todennäköisesti valtameriin pudonneiden meteoriittien aikaansaamia.

Näin tsunami syntyy

Kun maanjäristys ravistelee merenpohjaa, valtavat vesimassat lähtevät liikkeelle ja vyöryvät rantaan suurina hyökyaaltoina.

Näin tsunami syntyy
© Ken Ikeda Madsen

Pohja tyrkkää veden liikkeelle

Kun maanjäristys nostaa maankuorta merenpohjassa, se samalla puskee vettä poispäin maanjäristyksen keskuksesta. Ulapalla, missä meri on syvä, vesimassojen liike näkyy vain pienenä aaltoiluna, mutta tsunamiaalto voi olla satojen kilometrien levyinen.

Näin tsunami syntyy
© Ken Ikeda Madsen

Aallon vauhti hidastuu

Tsunami voi liikkua jopa 1 000 kilometrin tuntivauhtia. Kun meri madaltuu rannikon tuntumassa, vauhti hidastuu 30–40 kilometriin tunnissa. Aallonharjan edellä kulkeva aallonpohja voi imeä itseensä vettä rannalta, jolloin aalto kasvaa entisestään.

Näin tsunami syntyy
© Ken Ikeda Madsen

Hyökyaalto vyöryy rantaan

Aallonharja jatkaa matkaansa kohti rantaa. Aalto voi olla jopa 30 metriä korkea, ja se voi huuhtoa mennessään kokonaisia kaupunkeja.

Riippumatta siitä, mikä tsunamin aiheuttaa, perusmekanismi on sama: maankuoren liikahtelu merenpohjassa saa sen päällä olevan vesimassan liikkumaan sivuille. Ilmiö on sama kuin jos veteen pudottaisi kiven.

Vesimassan liikehdintä synnyttää aaltoja, jotka leviävät renkaina poispäin järistyksen keskipisteestä.

Ulapalla tsunamia ei välttämättä edes huomaa. Pinnalla näkyvä osa voi olla vain puolisen metriä korkea, vaikka aalto voi olla monta sataa kilometriä pitkä.

Avomerellä jopa 1 000 kilometrin tuntinopeudella etenevä aalto kasvaa rannan tuntumassa hyökyaalloksi. Kun aallon nopeus hidastuu 30–40 kilometriin tunnissa, vesimassat puristuvat äkkiä yhteen.

Lopputulos on se, että vesimassa nousee korkeaksi muuriksi, joka vyöryy maihin.

Painemittari varoittaa tsunamista

Tsunameista varoittavia järjestelmiä on ollut käytössä Tyynellämerellä vuodesta 1948 lähtien. Silloin perustettiin Havaijille Tyynenmeren tsunamivaroituskeskus.

Varoitusjärjestelmän ydin on merenpohjassa oleva painemittari, joka seuraa veden paineen muutoksia.

Mittarin mittaustiedot kulkevat kaapelia pitkin pinnalla kelluvaan poijuun, josta ne lähetetään satelliitin kautta valvonta-asemille eri puolille maailmaa. Tietojen perusteella asiantuntijat laskevat tsunamin todennäköisyyden ja antavat tarvittaessa hälytyksen.

Indonesian rannikon tuhoa jouluna 2004 ei olisi voitu estää tsunamihälytyksellä, sillä hyökyaalto iski rantaan vain muutama minuutti maanjäristyksen jälkeen. Sen sijaan kymmenettuhannet ihmiset muualla Intian valtameren rannoilla olisivat voineet ehtiä turvaan, jos hälytys olisi annettu ajoissa.

Viisi tuhoisinta tsunamia

Intian valtameri, 2004

Aiheuttaja: maanjäristys
Kuolonuhreja: 230 000

Sisilia, Italia, 1908

Aiheuttaja: maanjäristys
Kuolonuhreja: 75 000

Lissabon, Portugali, 1755

Aiheuttaja: maanjäristys
Kuolonuhreja: 40 000–50 000

Krakatau, Indonesia, 1883

Aiheuttaja: tulivuorenpurkaus
Kuolonuhreja: 40 000

Tōhoku, Japani, 2011

Aiheuttaja: maanjäristys
Kuolonuhreja: 18 000

Japani on parhaiten varautunut tsunamiin

Vuoden 2004 tsunamin jälkeen Indonesian vesille on asennettu 22 havainnointilaitetta varoittamaan tsunameista. Tosin ne ovat ilkivallan ja huollon laiminlyönnin takia olleet poissa käytöstä vuodesta 2014 lähtien.

Siksi hälytys jäi antamatta 28. syyskuuta 2018, kun tsunami vyöryi Sulawesin saarelle ja vei 1 200 ihmisen hengen.

Sulawesin tsunamin jälkeen Indonesian presidentti on luvannut, että maa rakentaa uuden hälytysjärjestelmän. Mallia voisi ottaa Japanista.

Vuonna 2011 yksi historian rajuimmista tsunameista iski Sendain miljoonakaupunkiin Japanissa. Jo pari minuuttia sen jälkeen, kun merenpohjan maanjäristys oli havaittu, kaupungin asukkaita varoitettiin radiossa, televisiossa ja tekstiviestillä. Heillä oli noin 13 minuuttia aikaa hakeutua suojaan ennen kuin hyökyaalto osui rantaan.

Vuoden 2011 tsunamissa kuoli 18 000 japanilaista. Se oli suhteellisen vähän, sillä asukkaita rannikolla tsunamin vaikutusalueella oli kaikkiaan 580 000.

Tsunamin tuhoja Japanissa 2011
  1. maaliskuuta 2011 maa tärisi merenpohjassa 70 kilometrin päässä Oshikan niemimaasta Japanin itärannikolla. Järistys oli Japanin historian rajuin. Sen voimakkuus oli 9 Richterin asteikolla. Järistys synnytti tsunamin, joka teki rannikolla valtavaa tuhoa ja surmasi 18 00 ihmistä.
© Shutterstock

Sekä Japanissa että Yhdysvalloissa pyritään koko ajan parantamaaan varoitusjärjestelmiä. Uudet järjestelmät muun muassa yhdistävät seismiset mittaukset maanpinnan liikahduksia seuraaviin GPS-mittauksiin.

Satelliiteista tehtävät GPS-mittaukset voivat havaita pienetkin maamassojen värähtelyt. Tutkimusten mukaan vähäiset värähtelyt yleistyvät varsinaista maanjäristystä edeltävinä viikkoina ja kuukausina. Siten niiden avulla voidaan ennustaa mahdollisen tsunamin laukaisevan maanjäristyksen olevan syntymässä.

USA:n sää- ja valtamerentutkimuslaitoksen tsunamivaroituskeskuksessa toimiva geologi Gerald Fryer uskoo, että tsunamien synty voidaan ennustaa ajoissa.

“Kenenkään ei tarvitse kuolla tsunamissa, kun meillä on toimiva varoitusjärjestelmä”, Fryer on todennut yhdysvaltalaiselle The Verge -verkkomedialle.

“Ja varoitusjärjestelmät kehittyvät koko ajan.”

Neljä muinaista megatsunamia

Kap Verde, Länsi-Afrikka, 71000 eaa.

Yksi tuhoisimmista tunnetuista tsunameista tapahtui tuhansia vuosia sitten Kap Verden saarilla 500 kilometrin päässä Afrikan länsirannikosta.

Tsunamin laukaisi tulivuorenpurkausten synnyttämä maanvyörymä. Maamassat syöksyivät mereen ja nostattivat lähes 170 metriä korkeita aaltoja, jotka iskeytyivät läheisen saaren rantaan.

Merenpohjassa sijaitsevissa tulivuorissa tapahtuu usein maanvyörymiä. Kun isoja kiviainesmassoja putoaa tulivuoren kylkiä pitkin, ne työntävät vettä tieltään, ja se voi synnyttää tsunamin.

Vastaavanlainen maanvyörymä tapahtui 100 000 vuotta siten tulivuorella Havaijilla. Siitä syntyi tsunami, joka iski maihin 300-metrisinä aaltoina.

Pohjois-Eurooppa, 6200 eaa.

Yli kahdeksantuhatta vuotta sitten Atlantin pohjassa Norjan edustan mannerjalustasta irtosi Islannin kokoinen kappale, joka vyöryi poispäin rannikosta.

Maanvyörymän seurauksena syntyi valtavia tsunameja. Niiden 25-metriset aallot iskeytyivät 130 kilometrin tuntinopeudella rantaan Islannissa, Grönlannissa, Norjassa, Färsaarilla, Skotlannissa, Englannissa ja Tanskan länsirannikolla.

Norjan edustalla sattunut vedenalainen maanvyöry on tunnetuista maanvyöryistä kolmanneksi suurin – ja suurin tunnettu tsunamin synnyttänyt maanvyöry maapallon historiassa.

Sisilia, Italia, 6000 eaa.

Vain parisataa vuotta Pohjanmeren megatsunamin jälkeen massiivinen hyökyaalto velloi Välimerellä.

Kun Etnan tulivuori Sisiliassa purkautui räjähdysmäisesti, kuusi kuutiokilometriä eli noin New Yorkin Manhattanin saaren kokoinen massa laavaa ja tuhkaa paiskautui Välimereen 320 kilometrin tuntinopeudella.

Merenpohjan kerrosten siirtymät osoittavat, että tulivuorenpurkaus aiheutti ainakin 40 metrin korkuisen hyökyaallon, joka kulki koko Välimeren poikki ja teki tuhoa kolmen maanosan rannikoilla.

Jos saman kokoluokan tsunami tapahtuisi nykyään, hyökyaalto vyöryisi koko Etelä-Italian yli 15 minuutissa.

Tuntia myöhemmin vesimassat törmäisivät Kreikan länsirannikkoon. Kolmessa tunnissa hyökyaalto saavuttaisi Israelin, Libanonin ja Syyrian rannikon.

Kreikka, 365 eaa.

Heinäkuun 21. päivänä vuonna 365 ennen ajanlaskun alkua Kreikassa tapahtui maanjäristys. Sen aiheuttama tsunami tuhosi Aleksandrian kaupungin Egyptissä.

Ensin meri alkoi vetäytyä Aleksandrian rannikolla. Monet kaupunkilaiset lähtivät keräämään merenpohjalle jääneitä kaloja.

Tuohon aikaan elänyt roomalainen historioitsija Ammianus Marcellinus kuvaili tapahtumaa näin: ”Varhain aamulla pitkään jatkuneen ukkosen jälkeen maankamara alkoi värähdellä ja täristä. Kun tärinä laantui, vesi alkoi vetäytyä rannasta niin, että pohjasta tuli esiin vuoria ja laaksoja, jotka tavallisesti ovat veden peitossa ja joihin nyt auringonsäteet osuivat ensimmäistä kertaa.”

Pian vesimassat olivat kasautuneet jättiläismäiseksi aalloksi, joka iski rantaan. Hyökyaalto murskasi rakennuksia ja paiskoi laivoja kilometrien päähän sisämaahan.

Arviolta 50 000 kaupungin asukasta sai surmansa tsunamissa.