Tapaninpäivän tsunami toi joukkotuhon
Sunnuntaiaamuna 26. joulukuuta 2004 maa tärisi merenpohjassa Sumatran saaren edustalla Indonesian vesillä.
Järistys oli rajuin neljäänkymmeneen vuoteen. Siinä vapautunut energiamäärä vastaa 23 000 atomipommin räjähdystä.
Merenpohjan järistys pani liikkeelle valtavan vesimassan, ja muutaman minuutin kuluttua lähes 30 metrin korkuiset aallot vyöryivät indonesialaiseen Banda Acehin kaupunkiin.
160 000 kaupungin asukasta sai surmansa. Hävitys ei kuitenkaan rajoittunut Banda Acehiin. Vain muutamaa tuntia myöhemmin hyökyaallot iskivät rantaan 13 valtiossa Intian valtameren rannikoilla. Kuolonuhrien määrä nousi lähes neljännesmiljoonaan.
Video: Näin tsunami levisi Intian valtameressä jouluna 2004
Tapaninpäivänä vuonna 2004 ennennäkemättömän raju tsunami iski 14 maan rannikolle Intian valtameren laidoilla. Ainakin 226 000 ihmistä kuoli. Tämä video näyttää, miten hyökyaallot lähtivät leviämään maanjäristyskeskuksesta indonesialaisen Sumatran saaren edustalta.
Miten tsunami syntyy?
Tsunami on japania ja tarkoittaa ”satama-aaltoa”. Ilmiö tunnetaan japaninkielisellä nimellä, koska tsunami koettelee erityisen usein juuri Japania.
Suurin osa tsunameista syntyy maanjäristysten seurauksena, ja Japani sijaitsee yhdellä maailman maanjäristysherkimmistä alueista kolmen tektonisen laatan rajalla.
Tsunamin voi synnyttää myös tulivuorenpurkaus, maanvyörymä tai meteoriitti-isku. Tuhoisimmat maapallon kokemat tsunamit, jotka tapahtuivat miljoonia vuosia sitten, olivat todennäköisesti valtameriin pudonneiden meteoriittien aikaansaamia.
Näin tsunami syntyy
Pohja tyrkkää veden liikkeelle
Kun maanjäristys nostaa maankuorta merenpohjassa, se samalla puskee vettä poispäin maanjäristyksen keskuksesta. Ulapalla, missä meri on syvä, vesimassojen liike näkyy vain pienenä aaltoiluna, mutta tsunamiaalto voi olla satojen kilometrien levyinen.
Aallon vauhti hidastuu
Tsunami voi liikkua jopa 1 000 kilometrin tuntivauhtia. Kun meri madaltuu rannikon tuntumassa, vauhti hidastuu 30–40 kilometriin tunnissa. Aallonharjan edellä kulkeva aallonpohja voi imeä itseensä vettä rannalta, jolloin aalto kasvaa entisestään.
Hyökyaalto vyöryy rantaan
Aallonharja jatkaa matkaansa kohti rantaa. Aalto voi olla jopa 30 metriä korkea, ja se voi huuhtoa mennessään kokonaisia kaupunkeja.
Riippumatta siitä, mikä tsunamin aiheuttaa, perusmekanismi on sama: maankuoren liikahtelu merenpohjassa saa sen päällä olevan vesimassan liikkumaan sivuille. Ilmiö on sama kuin jos veteen pudottaisi kiven.
Vesimassan liikehdintä synnyttää aaltoja, jotka leviävät renkaina poispäin järistyksen keskipisteestä.
Ulapalla tsunamia ei välttämättä edes huomaa. Pinnalla näkyvä osa voi olla vain puolisen metriä korkea, vaikka aalto voi olla monta sataa kilometriä pitkä.
Avomerellä jopa 1 000 kilometrin tuntinopeudella etenevä aalto kasvaa rannan tuntumassa hyökyaalloksi. Kun aallon nopeus hidastuu 30–40 kilometriin tunnissa, vesimassat puristuvat äkkiä yhteen.
Lopputulos on se, että vesimassa nousee korkeaksi muuriksi, joka vyöryy maihin.
Painemittari varoittaa tsunamista
Tsunameista varoittavia järjestelmiä on ollut käytössä Tyynellämerellä vuodesta 1948 lähtien. Silloin perustettiin Havaijille Tyynenmeren tsunamivaroituskeskus.
Varoitusjärjestelmän ydin on merenpohjassa oleva painemittari, joka seuraa veden paineen muutoksia.
Mittarin mittaustiedot kulkevat kaapelia pitkin pinnalla kelluvaan poijuun, josta ne lähetetään satelliitin kautta valvonta-asemille eri puolille maailmaa. Tietojen perusteella asiantuntijat laskevat tsunamin todennäköisyyden ja antavat tarvittaessa hälytyksen.
Indonesian rannikon tuhoa jouluna 2004 ei olisi voitu estää tsunamihälytyksellä, sillä hyökyaalto iski rantaan vain muutama minuutti maanjäristyksen jälkeen. Sen sijaan kymmenettuhannet ihmiset muualla Intian valtameren rannoilla olisivat voineet ehtiä turvaan, jos hälytys olisi annettu ajoissa.
Japani on parhaiten varautunut tsunamiin
Vuoden 2004 tsunamin jälkeen Indonesian vesille on asennettu 22 havainnointilaitetta varoittamaan tsunameista. Tosin ne ovat ilkivallan ja huollon laiminlyönnin takia olleet poissa käytöstä vuodesta 2014 lähtien.
Siksi hälytys jäi antamatta 28. syyskuuta 2018, kun tsunami vyöryi Sulawesin saarelle ja vei 1 200 ihmisen hengen.
Sulawesin tsunamin jälkeen Indonesian presidentti on luvannut, että maa rakentaa uuden hälytysjärjestelmän. Mallia voisi ottaa Japanista.
Vuonna 2011 yksi historian rajuimmista tsunameista iski Sendain miljoonakaupunkiin Japanissa. Jo pari minuuttia sen jälkeen, kun merenpohjan maanjäristys oli havaittu, kaupungin asukkaita varoitettiin radiossa, televisiossa ja tekstiviestillä. Heillä oli noin 13 minuuttia aikaa hakeutua suojaan ennen kuin hyökyaalto osui rantaan.
Vuoden 2011 tsunamissa kuoli 18 000 japanilaista. Se oli suhteellisen vähän, sillä asukkaita rannikolla tsunamin vaikutusalueella oli kaikkiaan 580 000.
- maaliskuuta 2011 maa tärisi merenpohjassa 70 kilometrin päässä Oshikan niemimaasta Japanin itärannikolla. Järistys oli Japanin historian rajuin. Sen voimakkuus oli 9 Richterin asteikolla. Järistys synnytti tsunamin, joka teki rannikolla valtavaa tuhoa ja surmasi 18 00 ihmistä.
Sekä Japanissa että Yhdysvalloissa pyritään koko ajan parantamaaan varoitusjärjestelmiä. Uudet järjestelmät muun muassa yhdistävät seismiset mittaukset maanpinnan liikahduksia seuraaviin GPS-mittauksiin.
Satelliiteista tehtävät GPS-mittaukset voivat havaita pienetkin maamassojen värähtelyt. Tutkimusten mukaan vähäiset värähtelyt yleistyvät varsinaista maanjäristystä edeltävinä viikkoina ja kuukausina. Siten niiden avulla voidaan ennustaa mahdollisen tsunamin laukaisevan maanjäristyksen olevan syntymässä.
USA:n sää- ja valtamerentutkimuslaitoksen tsunamivaroituskeskuksessa toimiva geologi Gerald Fryer uskoo, että tsunamien synty voidaan ennustaa ajoissa.
“Kenenkään ei tarvitse kuolla tsunamissa, kun meillä on toimiva varoitusjärjestelmä”, Fryer on todennut yhdysvaltalaiselle The Verge -verkkomedialle.
“Ja varoitusjärjestelmät kehittyvät koko ajan.”