Norjan länsirannikolla 8 150 vuotta sitten sattunut maanvyörymä aiheutti 12 metriä korkean tsunamin, joka ylitti Pohjanmeren. Matkalla se osui muun muassa Doggersaareen, joka sijaitsi nykyisen Englannin itäpuolella.
Tuolloin valtameren pinta oli matalammalla kuin nykyään, ja Doggersaari pilkisti yhä merestä. Saari oli viimeinen jäänne laajasta maa-alueesta, Doggerlandista, joka kattoi aikoinaan koko nykyisen Pohjanmeren eteläosan ja yhdisti Englannin, Alankomaiden, Saksan ja Tanskan seudut toisiinsa.
Tähän asti on luultu, että tsunami antoi Doggerlandille kuoliniskun, mutta tuoreiden tutkimusten mukaan Doggersaari kesti tsunamin ja säilyi asumiskelpoisena mahdollisesti jopa tuhat vuotta.
Porausnäytteet osoittavat veden liikkeet
Englantilaisen Bradfordin yliopiston geologit ovat analysoineet kairasydämiä, jotka on otettu merenpohjasta Englannin itärannikolla. Sydämet sisältävät selviä tsunamin jälkiä.
Geologit näkivät, että vesimassat olivat työntyneet jokilaaksoihin ja repineet mukaansa puita vyöryessään takaisin.
Puiden dna:ta löytyi porausnäytteistä toisten kerrosten alta. Näissä oli merkkejä maan kuivumisesta uudelleen. Toisin sanoen myös Doggersaaren oli täytynyt kestää luonnonmullistus.
Päätelmiensä tueksi tutkijat mallinsivat tsunamin sekä rannikoiden että merenpohjan muotoja koskevien tietojen pohjalta.
Tietokonesimulaatio osoittaa tsunamin kohdelleen Doggersaarta suhteellisen helläkätisesti. Kivikauden ihmiset saattoivat siis jatkaa elämäänsä siellä, kunnes merenpinta oli noin 7 000 vuotta sitten noussut niin paljon, että syntyi nykyään vallitseva tilanne: Doggermatalikko, jonka syvyys on paikoitellen vain 13 metriä.