Mitä oikeastaan tarkoittaa, kun maanjäristyksen voimakkuudeksi ilmoitetaan 7,5 Richterin asteikolla? Millainen on 7,5:n maanjäristys verrattuna muihin? Ja miten voimakkuus mitataan?
Tätä kysytään aina, kun maanjäristyksen kaltainen luonnonkatastrofi iskee.
Mikä on Richterin asteikko?
Richterin asteikko on apuväline, jota käytetään kaikkialla maailmassa maanjäristysten voimakkuuden ilmoittamiseen. Asteikon kehitti vuonna 1935 seismologi Charles Francis Richter.
Asteikkoa käytetään maanjäristysten luokitteluun niiden "magnitudin" mukaan, mikä tarkoittaa, että järistyksen voimakkuutta verrataan muihin maanjäristyksiin. Richterin asteikko kertoo tärinän voimakkuuden, mikä auttaa määrittämään järistyksen tuhon.
Miten Richterin asteikko rakentuu?
Richterin asteikko on 10-kantainen logaritmiasteikko. Se tarkoittaa, että esimerkiksi maanjäristys, jonka voimakkuus Richterin asteikolla on 6, on voimakkuudeltaan 10-kertainen Richterin asteikolla viiden järistykseen verrattuna, seitsemän järistys satakertainen ja niin edelleen.
Järistyksen voimakkuus määritetään mittaamalla voimakkaimmat aallot seismografilla ja vertaamalla tulosta 100 kilometrin päässä järistyskeskuksesta olevan seismografin lukemaan.
Tutkijat käyttävät Richterin asteikon sijaan uudempaa, momenttimagnitudiasteikoksi kutsuttua asteikkoa, joka kuvaa paremmin järistyksessä vapautuvaa energiaa.
Kuvassa on seismogrammin käyrä kaukaisen maanjäristyksen aiheuttamista järähtelyistä. Erilaiset maanjäristysaallot kulkevat seismografiin eri vauhtia. Aikaero riippuu etäisyydestä järistyskeskukseen eli episentrumiin.
Mihin Richterin asteikko loppuu?
Monenttimagnitudiasteikon lukemat muistuttavat Richterin asteikkoa, joten maallikon kannalta asteikoilla ei ole suurta eroa. Maanjäristysten voimakkuudella ei ole teoreettista ylärajaa.
Richterin asteikolla yli 9,5:n järistyksiä pidetään kuitenkin geofyysisesti mahdottomina, koska maankuoren jännitteet ehtivät purkautua ennen kasvamistaan niin suuriksi.
Richterin asteikko
Richterin asteikolla voimakkuudet ilmoitetaan yleensä kokonaisina lukuina ja desimaaleina. Asteikko jakautuu seuraavasti:
- Voimakkuus 1-2: Heikkoa tärinää, ei aineellisia vahinkoja. Ei havaita yleensä ilman mittauslaitteita.
- Voimakkuus 3: Heikkoa tärinää, energia vastaa salamaniskua.
- Voimakkuus 4: Havaitaan ilman mittauslaitteita. Vähäiset tuhot mahdollisia, esimerkiksi irtonainen rappaus voi pudota seinistä.
- Voimakkuus 5: Tärinä havaittavaa. Savupiiput ja heikot seinärakenteet voivat vaurioitua.
- Voimakkuus 6: Järinä voi aiheuttaa suuria tuhoja, esimerkiksi tavalliset rakennukset voivat vaurioitua pahasti.
- Voimakkuus 7: Voimakasta järinää, laajoja tuhoja. Vahvatkin rakenteet vaurioituvat merkittävästi.
- Voimakkuus 8: Maanjäristykseltä suojatutkin rakennukset vaurioituvat. Energia vastaa ison ydinkärjen laukaisua.
- Voimakkuus 9: Voimakkaita, laajoja ja erittäin tuhoisia järistyksiä.
Intian valtamerellä vuonna 2004 sattuneen järistyksen voimakkuus oli 9,0 Richterin asteikolla. Tiheään asutulla seudulla sillä oli vakavia seurauksia.
Richterin asteikon voimakkain maanjäristys
Rekisteröidyistä maanjäristyksistä voimakkain sattui Chilen rannikolla 22.5.1960. Sen voimakkuus oli noin 9,5 Richterin asteikolla.
Järistyskeskus sijaitsi 150 kilometrin päässä mantereesta. Koska rannikko oli harvaan asuttua, ”vain” 6 000 ihmistä menetti henkensä järistyksen ja sitä seuranneen hyökyaallon uhreina. Hyökyaalto kulki Tyynenmeren halki ja aiheutti Havaijin saarilla suurta tuhoa. 22 tuntia myöhemmin aalto tappoi parisataa japanilaista.
Intian valtameressä tapaninpäivänä 2004 tapahtunut maanjäristys oli huomattavasti heikompi: vain noin 9,0 Richterin asteikolla. Siitä seurasi kuitenkin täysi katastrofi, koska tuhoutunut rannikkoalue oli tiiviisti asuttu.
Voimakkaat maanjäristykset ovat harvinaisia
Edellä kuvatun kaltaiset voimakkaat maanjäristykset ovat suhteellisen harvinaisia. Sen jälkeen, kun järistyksiä alettiin järjestelmällisesti kirjata vuonna 1900, Richterin asteikolla yli kahdeksan järistyksiä on havaittu keskimäärin vähemmän kuin yksi vuodessa.
Sen sijaan Richterin asteikolla 3–8:n järistyksiä on rekisteröity noin 150 000.
Etelä-Euroopassa tuhoisia maanjäristyksiä sattuu melko usein, sillä se sijaitsee lähellä Afrikan ja Euraasian laattojen rajaa.
Maanjäristykset Suomessa
Etelä-Eurooppaan verrattuna Pohjolassa tapahtuu melko vähän järistyksiä. Valtaosa järistyksistä on niin pieniä, ettei niitä havaita kuin mittauslaitteilla.
Maanjäristykset johtuvat jännitysten purkautumisesta tektonisten laattojen rajalla. Suomen alueella ja lähistöllä on lähinnä vanhoja siirroslinjoja, jotka saattavat reagoida Atlantin keskellä sijaitsevan laattojen rajapinnan levenemiseen. Suomessa aistein havaittavia järistyksiä tapahtuu lähinnä Kainuussa ja Etelä-Lapissa.
Sitä vastoin Etelä-Eurooppa ja etenkin Italia ovat hyvin maanjäristysherkkiä alueita, koska ne sijaitsevat Afrikan ja Euraasian tektonisten laattojen rajamailla.
Pohjolan järistyksillä on harvoin havaittavia vaikutuksia. Voimakkaimmat Pohjolassa mitatut järistykset ovat sijoittuneet Richterin asteikolle luokkiin 1-4.