Alle vartin vavahtelulla oli voimaa 9,5 Richterin asteikolla.
Maanalainen liike oli niin rajua, että se muutti maapallon massajakaumaa, kiihdytti sen pyörimistä oman akselinsa ympäri ja leikkasi 1,26 mikrosekuntia vuorokaudesta.
”Maa ikään kuin muuttui köydeksi, jota Jumala piti kädessään ja ravisti kunnolla”, kuvasi silminnäkijä myöhemmin maanjäristystä.
Rajun vavahtelun vanavedessä syntyi tsunameja, joiden aallot nousivat peräti kymmenen metrin korkeuteen.
Ensin aallot iskeytyivät rantaan Chilessä. Sitten tsunami riehui Havaijilla, Filippiineillä ja Japanissa.
Katso video: Maanjäristys Chilessä synnytti tsunamin
Animoitu aikajana tsunamista, joka syntyi maan järistessä rajusti Chilessä vuonna 1960. Tsunami ylitti Tyynenmeren satojen kilometrien tuntinopeudella. Yli kymmenen metriä korkeat aallot vyöryivät rannikoille. Seuraukset olivat vakavimpia Havaijilla ja Japanissa, joista toisessa vesimassat tappoivat 61 ja toisessa 139 ihmistä.
Kuinka maa alkaa järistä?
Chilen vuoden 1960 maanjäristyksessä loukkaantui yli 3 000, kuoli vajaat 1 700 ja menetti kotinsa yli kaksi miljoonaa ihmistä. Maa ei valitettavasti joutunut tuolloin ensimmäistä eikä viimeistä kertaa maanjäristyksen kouriin.
Etelä-Amerikan länsirannikolla kohtaa toisensa kolme maankuoren tektonista laattaa.
Maan kuori koostuu seitsemästä isosta laatasta ja muutamasta pienemmästä laatasta. Jäykät laatat ajelehtivat vaipan päällä. Vaippa on lähempänä ydintä kuin kuori, ja siksi se on lämpimämpi ja pehmeämpi. Laatat ovat yhteydessä toisiinsa. Maanjäristys syntyy silloin, kun laatat loittonevat toisistaan, törmäävät toisiinsa tai hankautuvat toisiaan vasten.
Eniten järistyksiä syntyy tektonisten laattojen reuna-alueilla. Vavahtelu alkaa, kun maankuoreen kertynyt jännitys purkautuu laattojen loitontuessa, törmätessä tai liukuessa toisiaan vasten.
Voimakkaimpien maanjäristysten takana on yleensä laattojen yhteentörmäys ja valtamerien pohjaa muodostavan merellisen laatan työntyminen paksumman, maanpintana näkyvän, mantereisen laatan alle.
Tällaista laattojen saumaa kutsutaan subduktio- eli alityöntövyöhykkeeksi, ja Chile sijaitsee juuri sellaisella alueella.
Näin maanjäristys syntyy
Laatat etääntyvät toisistaan
Sula kivimassa nousee ylöspäin Maan sisäosista ja työntää vierekkäisiä laattoja kauemmas toisistaan. Kyseessä on erkaantumisvyöhyke. Maanjäristys tapahtuu yleensä enintään kymmenen kilometrin syvyydessä.
Laatta painuu toisen alle
Voimakkaimmat maanjäristykset syntyvät siellä, missä laatta vajoaa ja työntyy toisen alle. Kyseessä on alityöntövyöhyke. Maanjäristys tapahtuu yleensä enintään 700 kilometrin syvyydessä.
Laatat hankaavat toisiaan
Vierekkäiset laatat liukuvat toisiaan vasten ja hankaavat toisiaan. Kyseessä on siirrosvyöhyke, jossa syntyy lohkoliikuntoja. Tunnettu esimerkki siitä on San Andreasin siirros Kaliforniassa.
Miten maanjäristys mitataan?
Maanjäristysten mittaukseen käytetään seismografia. Yksinkertaisimmillaan se on jousi, johon on ripustettu paino eli luoti. Kun maa vavahtelee, seismografin kehys liikkuu suhteessa luotilankaan.
Voimakkuus määritetään seismografin suurimmasta heilahduksesta ja etäisyydestä maanjäristykseen. Tutkimalla, missä ajassa vavahtelut saavuttivat eri seismografit, voidaan laskea matka maanjäristyksen keskukseen, episentrumiin, ja paikantaa se.
Maanjäristyksen voimakkuus ilmaistaan niin sanotulla Richterin asteikolla, jonka seismologi Charles Richter laati vuonna 1935.
Vuoden 1900 jälkeen on rekisteröity vähän yli 10 000 maanjäristystä, joiden voimakkuus on ollut vähintään 6 Richterin asteikolla. Asia käy ilmi selvityksestä, jonka U.S. Geological Survey on tehnyt.
Richterin asteikko
Maanjäristyksen voimakkuus mitataan seismografilla ja ilmaistaan Richterin asteikolla. Arvo esitetään yleensä desimaalin tarkkuudella.
- Arvo 1–2: Vaimea, ei aineellisia vahinkoja. Ihmiset havaitsevat harvoin.
- Arvo 3: Heikko, vastaa energiamäärältään salamaniskua.
- Arvo 4: Ihmiset voivat havaita. Tuhot mahdollisia, esimerkiksi rappaus saattaa irrota.
- Arvo 5: Tärinä havaitaan. Piiput ja heikot rakenteet voivat vahingoittua.
- Arvo 6: Vavahtelu voi aiheuttaa suurta tuhoa, tavalliset rakennukset vahingoittuvat pahoin.
- Arvo 7: Tuhoisa maanjäristys. Tukevat, vahvat rakenteet vahingoittuvat pahoin.
- Arvo 8: Maanjäristyksen kestäväksi suunnitellut rakenteet kärsivät. Energia vastaa ydinräjäytystä.
- Arvo 9: Täydellinen tuho valtavan maanjäristyksen seurauksena.
Kuinka usein maa järisee?
Tällä vuosituhannella on sattunut pari uuden ajan pahinta maanjäristystä.
Eniten kuolonuhreja vaatinut maanjäristys tapahtui Indonesiassa vuonna 2004. Se aiheutti Intian valtamerellä tsunamin, joka vaati jopa 230 000 ihmisen hengen.
Vuonna 2010 Chilessä ja 2011 Japanissa koettiin uuden ajan rajuimpiin kuuluvat maanjäristykset. Niissä kuoli tuhansia ihmisiä, ja aineelliset tuhot olivat miljardiluokkaa.
Vaikka voi vaikuttaa siltä, että maanjäristyksiä tapahtuu aina vain enemmän, niiden määrä vaihtelee maailmanlaajuisesti melko vähän vuodesta toiseen.
National Earthquake Information Center (NEIC) kertoo , että vuosittain esiintyy noin 20 000 maanjäristystä. Niitä on siis 50 joka päivä.
Tilastollisesti maanjäristyksiä, joiden voimakkuus on vähintään 8, tapahtuu yleensä 0–2 kertaa vuodessa.
Maanjäristyksiä, joiden voimakkuus on yli 7, tapahtuu 10–20 kertaa vuodessa, ja voimakkuudeltaan yli 6 olevia maanjäristyksiä on vuosittain noin 150.
Voidaanko maanjäristys ennustaa?
Voimakkaille maanjäristyksille alttiilla alueilla sijaitsevissa kaupungeissa asuvien ihmisten pitää varautua pahimpaan ja noudattaa viranomaisten antamia ohjeita.
Vielä ei nimittäin pystytä ennustamaan tarkasti, missä ja milloin maa liikkuu tuhoisasti.
Japanissa ja etenkin sen pääkaupungissa Tokiossa otetaan huomioon se, että maa sijaitsee yhdellä maailman vaarallisimmista maanjäristysalueista.
Miljoonakaupungissa yhdeksän rakennusta kymmenestä on suunniteltu maanjäristyksen kestäväksi. Kerrostaloissa on heilurit, jotka alkavat heilahdella maan järistessä. Heiluriliike vaimentaa vavahtelua ja saa rakennuksen huojumaan romahtamatta.
Katastrofi tulee ennen pitkää joka tapauksessa. Tutkijoiden mukaan Tokiota ravistelee vuoteen 2050 mennessä 70 prosentin todennäköisyydellä maanjäristys, jonka voimakkuus on ainakin 7.
Miljooniin tokiolaisiin kotitalouksiin ilmaiseksi jaetussa oppaassa lukeekin:
”Tämä ei ole entä jos -kertomus. Tapahtuma on todellinen joskus lähitulevaisuudessa.”
Vuonna 2011 Japania ravisteli maan historian voimakkain maanjäristys. Kuten Intian valtameren pohjassa tapahtuneessa järistyksessä vuonna 2004 Japanissakin maanjäristys synnytti rannikoille tuhoa kylväneen tsunamin.
Pohjolan maanjäristykset
Voimakkaat maanjäristykset ovat harvinaisia meidän leveysasteillamme.
Syynä on se, että Fennoskandia sijaitsee suhteellisen turvallisesti keskellä niin sanottua Euraasian laattaa – kaukana Atlantin pohjan saumakohdista, jotka aiheuttavat rajuja maanjäristyksiä.
Heikko vavahtelu ja tärinä, jonka voimakkuus on 1–4 Richterin asteikolla, on tavallista. Sitä ei kuitenkaan yleensä havaita, ja sillä on harvoin vakavia seurauksia.
Aika ajoin kallioperä kuitenkin repeilee. Näin tapahtui muun muassa vuonna 1904 Norjassa, kun Oslon seutua ravisteli maanjäristys, jonka voimakkuus oli 5,4 Richterin asteikolla. Norjan rajuin maanjäristys tapahtui Nordlandissa vuonna 1819. Sen voimakkuudeksi määritettiin 5,8.
Kallioperän vakaus Pohjolassa selittyy sen geologisesti levottomasta menneisyydestä, joka on jättänyt jälkensä 3,5 miljardia vuotta vanhaan peruskallioon.
Jäljet näkyvät yhä heikkoina vyöhykkeinä, jotka voivat aiheuttaa maanjäristyksiä, kun ne altistuvat paineelle, vedolle ja väännölle eri suunnista.
Norjan maanjäristys, 2008
Huippuvuorilla tapahtui 21. helmikuuta 2008 voimakkain maanjäristys sen jälkeen, kun Norja alkoi rekisteröidä kallioperän liikkeitä vähän yli 100 vuotta sitten. Voimakkuudeksi norjalaisseismologit mittasivat 6,0 Richterin asteikolla.
Maanjäristyksen keskus sijaitsi Norjanmerellä Huippuvuorten ja Manner-Norjan välillä. Jos se olisi tapahtunut asutulla seudulla, se olisi tutkijoiden mukaan aiheuttanut suurta tuhoa ja vaatinut paljon kuolonuhreja.
Tanskan maanjäristys, 2008
Tanskassa maa järisee melko usein. Tanskan ja Grönlannin geologinen tutkimuslaitos (GEUS) on rekisteröinyt 2 666 maanjäristystä Tanskassa vuoden 1930 jälkeen.
Yksi Tanskan voimakkaimmista maanjäristyksistä sattui 16. joulukuuta 2008. Maanjäristyksen keskus sijaitsi 40 kilometriä itään Malmöstä, ja sen voimakkuus oli 4,7. GEUS:n mukaan maanjäristys rekisteröitiin Thaimaassa asti.
Ruotsin maanjäristys, 2014
Iltapäivällä 15. syyskuuta 2014 maa alkoi järistä Keski-Ruotsissa, ja vavahtelu levisi koko maahan. Kukaan ei loukkaantunut, mutta monet havaitsivat talonsa heiluvan.
Lähellä Koster-saaria maanjäristyksen voimakkuudeksi mitattiin 5,5 Richterin asteikolla. Jos mittaus pitää paikkansa, kyseessä oli Ruotsin voimakkain maanjäristys yli 100 vuoteen.
Suomen maanjäristys, 2000
Suomessa maa järisee melko usein, mutta maanjäristykset eivät yleensä aiheuta maanpinnalla minkäänlaista haittaa.
Kuusamon seutu lähellä Venäjän rajaa on seismisesti melko aktiivinen. Helsingin yliopiston seismologian laitoksen mukaan tällä alueella esiintyy 15–30 maanjäristystä joka vuosi.
Viime aikojen voimakkain maanjäristys Kuusamossa tapahtui vuonna 2000. Sen voimakkuudeksi mitattiin 3,0 Richterin asteikolla. Kukaan ei kärsinyt vahinkoa.
Top 5: Kovimmat maanjäristykset
Historia tuntee monta valtavaa maanjäristystä, jotka ovat murskanneet kokonaisia kaupunkeja ja vaatineet tuhansia kuolonuhreja.
Tieteen Kuvalehti on koonnut voimakkaimmat maanjäristykset 120 vuoden ajalta.
Kamtšatka, Venäjä, 5. marraskuuta 1952
Voimakkuus: 9,0 Richterin asteikolla
Kuolleita: noin 2 500Tohoku, Japani, 11. maaliskuuta 2011
Voimakkuus: 9,1 Richterin asteikolla
Kuolleita: noin 18 000Sumatra, Indonesia, 26. joulukuuta 2004
Voimakkuus: 9,1 Richterin asteikolla
Kuolleita: noin 227 000Prinssi Williamin salmi, Alaska, 27. maaliskuuta 1964
Voimakkuus: 9,2 Richterin asteikolla
Kuolleita: 140Valdivia, Chile, 22. toukokuuta 1960
Voimakkuus: 9,5 Richterin asteikolla
Kuolleita: noin 1 700