Kuoleman kylmä sormi ryömii Antarktiksen alla
Eteläisessä jäämeressä elävien eläinten pitää varoa epätavallista merenalaista ilmiötä.
Jäisten muodostelmien läpimitta voi olla noin 25 senttiä, ja ne voivat kasvaa monta metriä yhdessä päivässä. Kun putkimuodostelma yltää pohjaan, se alkaa levitä ja sulkee sisäänsä merenpohjan eläimiä.
Lähde: Rob Robbins, NSF/Creative Commons CC BY-NC-ND 4.0
Kuvittele, että pitkä jäinen sormi liikkuu hitaasti merenpinnalta alaspäin ja jäädyttää ja tappaa kaikki, jotka sen tielle osuvat.
Mielikuva muistuttaa lähinnä huonoa scifi-elokuvaa, mutta kyseessä on kuitenkin oikea vedenalainen ilmiö, joka voi syntyä Eteläisen jäämeren ja Pohjoisen jäämeren kylmissä vesissä.
Tippukiveä muistuttava ilmiö, jota englanniksi kutsutaan nimellä brinicles, havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1960. Kului kuitenkin yli 50 vuotta, ennen kuin vuonna 2011 BBC:n Jäinen planeetta -sarjan kuvaajat onnistuivat ikuistamaan tapahtuman.
Kyseessä on time lapse -video, mutta muodostelma liikkui merenpohjassa niin nopeasti, että filmiryhmä saattoi seurata sen etenemistä.
Katso video tästä:
Ilmiön syy löytyy merta peittävästä jäästä.
Kun vesi pinnalla jäätyy, vesimolekyyleistä tulee jääkiteitä, joissa ei ole suolaa. Jään sisälle jää kuitenkin nestemäistä suolapitoista vettä.
Jään sisällä merivesi väkevöityy. Tämä suolaliuos on tiheämpää ja kylmempää kuin ympärillä oleva merivesi. Kun tätä kylmää ja väkevää suolaliuosta tihkuu jään halkeamista, se painuu kohti pohjaa ja saa ympäröivän meriveden jäätymään.
Väkevä suolavesi synnyttää jääpuikkoja
Kylmyys erottaa suolan vedestä
Napa-alueilla ilman lämpötila voi olla 20–40 astetta pakkasen puolella. Meriveden jäätymispiste on -2 astetta, joten pintavesi jäätyy. Prosessissa erottuva suolaliuos kerääntyy jään onkaloihin.
Jään onkaloissa suolaliuosta
Onkaloihin jäänyt suolaliuos on nestemäistä -10 asteen lämpötilassa. Se on myös erittäin painavaa. Siksi suolaliuosta tihkuu jään alapuolelle, jolloin se jäädyttää ympäröivää vettä.
Merivesi jäätyy puikoksi
Suolaveden tihkumisesta syntyvä jääpuikko kasvaa sitä mukaa kuin suolaliuosvirta jatkuu. Jos puikko ulottuu pohjaan asti, ne voi jäädyttää meritähtiä ja muita hitaasti liikkuvia merenpohjan eläimiä.
Suolainen vesi muodostaa putken, jonka ulkoseinä jäätyy sitä mukaa kuin painava vesi painuu alaspäin.
Tämä putki voi jatkaa matkaansa myös merenpohjassa ja jäädyttää kaiken elävän, mikä osuu sen tielle.
Vasta vähän tutkimusta
Antarktiksen vesissä esiintyvästä ilmiöstä on tähän mennessä tehty vasta vähän tutkimuksia.
Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että vaikka ilmiö muistuttaa tippukiviä, sitä voidaan pikemminkin verrata mutatulivuoriin, joista mutaa ja mineraaleja puristuu maan pinnalle, tai merenpohjan kuumiin lähteisiin, joista pursuaa mineraaleja ja metalleja.
Yksi hämmästyttävimmistä yli 10 vuotta sitten tehdyn tutkimuksen tuloksista on se, että nämä pitkät jääputket ovat voineet osaltaan luoda niitä olosuhteita, joissa elämä maapallolle saattoi muodostua.
Teoria jäästä elämän alkuna on kuitenkin vain yksi elämän alkuperää käsittelevistä teorioista, joista voit lukea lisää tästä.