Hyönteismyrkky iskee hermoon.

Kuinka hyönteismyrkky toimii?

Tuhohyönteisiä torjutaan kaiken maailman kemikaaleilla. Hajoavatko aineet biologisesti vai uhkaavatko ne eläimiä rikastumalla ravintoketjuun?

Tuhohyönteisiä torjutaan kaiken maailman kemikaaleilla. Hajoavatko aineet biologisesti vai uhkaavatko ne eläimiä rikastumalla ravintoketjuun?

Shutterstock

Hyönteismyrkyt kuuluvat torjunta-aineisiin, jotka hävittävät tehokkaasti hyönteisiä.

Osa torjunta-aineista tappaa hyönteisen, kun se joutuu kosketuksiin kemikaalin kanssa esimerkiksi ruiskutetulla pinnalla tai osuessaan ilmassa pisaroihin, osa taas niiden kasvien kautta, joita hyönteiset syövät.

Hyönteismyrkyt jaetaan orgaanisiin ja epäorgaanisiin. Esimerkiksi nikotiini on orgaaninen aine, jota kasvit tuottavat luonnossa, mutta sitä voidaan myös valmistaa synteettiseksi torjunta-aineeksi.

Mikä myrkky on vaarallisin ja onko se ihmisen tekemä? Lue tästä lisää maailman myrkyllisimmistä aineista.

Osa torjunta-aineista on hermomyrkkyjä. Esimerkiksi DDT saa hyönteisen hermot palamaan.

Ionikanava avautuu.
© Lotte Fredslund

Kanava avautuu

Hyönteismyrkky DDT vaikuttaa pakottamalla hermosolun niin sanotun natriumionikanavan avautumaan. Kanava pysyy normaalisti kiinni, kunnes hermo aktivoituu.

Hermosolu viestii.
© Lotte Fredslund

Hermo sähköttää

Kun ionikanava on auki, hermosolu lähettää ioneina viestin vierustoverilleen. Normaalisti ionikanava sulkeutuu viestin lähdettyä.

Hermo palaa.
© Lotte Fredslund

Hyönteinen paahtuu

Myrkyllinen DDT pitää ionikanavat väkisin auki. Ensin hermot viestivät, mutta lopulta ne palavat loppuun. Siksi hyönteinen sätkii ja kuolee.

Nikotiinin neonikotinoidien vaikutuksesta hyönteisen lihassäätely häiriintyy tappavasti.

Vanhoista myrkyistä luovuttiin

Epäorgaaniset hyönteismyrkyt perustuvat esimerkiksi elohopeaan, arseeniin tai kupariin. Osa niistä on vanhimpia torjunta-aineita, jotka olivat käytössä 1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan asti. Epäorgaaniset torjunta-aineet on enimmäkseen korvattu orgaanisilla.

Yksi vanhimmista ja tehokkaimmista orgaanisista hyönteismyrkyistä on diklooridifenyylitrikloorietaani, DDT, joka vaikuttaa kemiallisena aseena käytettävän sariinin tavoin hermostoon.

Pellolle ruiskutetaan hyönteismyrkkyä.
© Shutterstock

Aine keksittiin vuonna 1874, mutta sen hyönteisiä tuhoava vaikutus löydettiin vasta vuonna 1939.

Sittemmin DDT:llä hävitettiin malariahyttyset muun muassa Euroopasta. DDT hajoaa kuitenkin hyvin hitaasti luonnossa ja kertyy rasvakudokseen, joten se myös rikastuu ravintoketjussa.

DDT:n käyttö vaaransi esimerkiksi muuttohaukan säilymisen Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa. Nykyään DDT:tä käytetään hyvin rajoitetusti. Se on kielletty useimmissa maissa.