Kiinalaisdinosauruksella oli kaikkien aikojen pisin kaula
Muinaismatelija nousi pitkäkaulaisten eläinten listan kärkeen kaulallaan, joka oli kuusi kertaa niin pitkä kuin kirahvin kaula.
Mamenchisaurus sinocanadorum -lajia edustavalla sauropodilla oli 15, 1 metriä pitkä kaula. Se eli nykyisen Luoteis-Kiinan alueella noin 162 miljoonaa vuotta sitten.
Sauropodit olivat kookkaita dinosauruksia, joilla oli paitsi pitkä häntä myös mittava kaula.
Vuosien varrella on löydetty jos jonkinlaisten sauropodien jäännöksiä. Monet fossiilit heijastavat niiden omintakeista ruumiinrakennetta myös kaulan jäännöksillä.
Eläinten kaulan pituusennätys näyttää taas rikkoutuneen. Ennätystä pitää nyt hallussaan kiinalaissauropodi.
Tähän tulokseen tuli brittiläis-yhdysvaltalainen tutkimusryhmä analysoituaan fossiileja.
Lontoon luonnontieteellisen museon ja Stony Brookin yliopiston tutkijoiden artikkeli julkaistiin Systematic Palaeontology -tiedelehdessä.
Uusi ykkösnimi
Ennätyksen haltija kuului Mamenchisaurus sinocanadorum -lajiin, joka viihtyi nykyisen Luoteis-Kiinan aroilla noin 162 miljoonaa vuotta sitten.
Koska sauropodin kaula oli 15,1 metriä pitkä, voidaan puhua kaikkien aikojen pisimmästä kaulasta. Millään muulla eläimellä ei ainakaan tiedetä olleen yhtä pitkää kaulaa.
M. sinocanadorum pystyi kauas yltävän kaulansa ansiosta keräämään ravintonsa sekä korkealta että laajalta – liikkumatta paikaltaan. Tästä saattoi olla lajille kilpailuetua, joka vain edisti evoluution aikana kaulan pitenemistä.
Pidetään myös mahdollisena, että kaula auttoi kookasta eläintä lämmönsäätelyssä kasvattamalla haihduntapinta-alaa. Esimerkiksi norsut viilentävät itseään leyhyttelemällä isoja ohuita korviaan.
15-metrinen kaula vaati vahvan nikamista ja välilevyistä koostuvan tukirakenteen, kaularangan.
Muiden sauropodien tavoin M. sinocanadorumilla oli monimutkainen hengityselimistö. Siihen kuuluivat keuhkojen lisäksi ilmapussit.
Tutkimuskohteena oli muun muassa tämä leuan kappale, joka kuului vuonna 1987 tehtyyn fossiililöytöön. Sitä säilytetään Lontoon luonnontieteellisessä museossa.
Ilmapussit liittyivät keuhkoihin ja henkitorveen, ja sauropodilla oli niitä kaulassaan, rinnassaan ja mahassaan.
Pussien tehtävänä oli varmistaa, että ilma kulkee keuhkoissa vain yhteen suuntaan. Ne eivät siis varsinaisesti osallistuneet kaasujen vaihtoon. Tutkijat esittävät, että ilmapussit myös vahvistivat tai jäykistivät kaulaa.
M. sinocanadorum kykeni nostamaan kaulansa ilmeisesti vain 20–30 asteen kulmaan. Siksi sen pää tuskin oli koskaan ylempänä kuin 7,5–10 metrin korkeudessa.
Sukulaisia vertailtiin
Sauropodien tutkimista vaikeuttaa se, että fossiilit ovat yleensä puutteellisia. Koska ne olivat hyvin kookkaita eläimiä, niiden ruhot eivät ilmeisesti yleensä kivettyneet kokonaan. Käsitykset sauropodien ominaisuuksista perustuvat siis pääasiassa erikokoisiin osiin.
Toisin sanoen tutkijat kokoavat palapeliä ja joutuvat päättelemään mittasuhteita. Voidaankin sanoa, että monissa tapauksissa eläinten koosta ja kaulan pituudesta esitetyt arviot ovat vain valistuneita arvauksia.
Jo vuodesta 1987 tunnettu Mamenchisaurus sinocanadorum tunnistettiin pienestä määrästä kaulan ja kallon luita.
Yli 35 vuotta sitten ei pystytty määrittämään, kuinka suureksi laji kasvoi. Siksi sen mitat haluttiin yrittää selvittää nykyaikaisilla tutkimusvälineillä ja -menetelmillä.
Kuvassa Mamenchisaurus sinocanadorum on alimpana. Ylhäällä näkyvä sauropodi on sen lähisukulainen Xinjiangtitan shanshanesis. Vertaamalla kummankin lajin evoluutiota tutkijat pääsivät jyvälle kaulan kasvusta. Valkoisella merkityt osat on löydetty fossiilijäännöksinä.
Saadakseen selville M. sinocanadorumin pituuden tutkijat analysoivat sen sukupuuta. Tavoitteena oli arvioida mittasuhteiden muuttuminen evoluution tuloksena ja näin päästä jyvälle siitä, miten suureksi laji kasvoi.
Vertailukohdaksi valittiin lähisukulainen, Xinjiangtitan shanshanesis, jonka fossiili löydettiin vuonna 2012. Lajilla oli toiseksi pisin kaula: se oli 13,4 metriä pitkä.
Pituuden lisäksi määritettiin kaulanikamien määrä. M. sinocanadorumilla oli niitä 18.
Tietokonetomografia eli -kerroskuvaus paljasti, että nikamat koostuivat 77-prosenttisesti ilmasta. Siten ne olivat suhteellisen kevyitä.
M. sinocanadorumilla todettiin olleen rintarangassaan nelimetrisiä kylkiluita, jotka antoivat suojaa sisäelimille.