Keitaat syntyvät sellaisille paikoille, joilla on maaperässä vettä varastoiva ja johtava maakerros ja sen päällä vettä läpäisemätön kerros, johon on syntynyt aukko.
Vettä johtava maakerros koostuu yleensä varsin vanhoista huokoisista kerrostumista.
Vesi kerääntyy huokosiin ja voi kulkeutua kerrostumissa hyvinkin pitkien matkojen päähän.
Jos vettä johtavan kerroksen päällä olevassa kerroksessa on repeämiä, vesi nousee ympäristöään suuremman paineensa vuoksi pintaan.
Joissakin kohdissa vesi muodostaa kokonaisia järviä. Toisinaan taas veden olemassaolo ilmenee vain kasvillisuussaarekkeena aavikon keskellä. Länsi-Egyptissä Niilin ja Libyan välisessä Saharan osassa on viisi tyypillistä keidasaluetta.
Niiden vesi on peräisin laajasta huokoisesta hiekkakivikerroksesta, joka on kuin märkä pesusieni hiekan alla.
Keitaat ovat syntyneet syvänteisiin, joissa hiekkakivi ulottuu pintaan.
Toisten tutkijoiden mukaan hiekkakivikerroksen vesi tulee Keski-Afrikan kosteilta seuduilta.
Toiset uskovat, että se on jäänne ajalta, jolloin Sahara oli savannia.