Tuottavatko kaikki kasvit yhtä paljon happea?

Eri kasvilajien yhteyttämisteho ei ole vakio-ominaisuus.

Eri kasvilajien yhteyttämisteho ei ole vakio-ominaisuus.

Shutterstock

Syynä siihen, että kasvit yleensä vapauttavat happea ilmaan, on yhteyttämiseksi kutsuttu biokemiallinen tapahtumasarja. Siinä kasvisolut tuottavat hiilidioksidista ja vedestä auringonvalon avulla happea ja glukoosia eli rypälesokeria, jota kasvi käyttää ravinnoksi.

Yhden happimolekyylin (O2) tuottamiseen ja yhden hiilidioksidimolekyylin (CO2) sitomiseen kasvit tarvitsevat noin kymmenen fotonia. Keskimäärin yhteyttävät solut hyödyntävät alle prosentin siitä valosta, jolle ne altistuvat. Vain erityisen tehokkaasti yhteyttävillä kasveilla osuus voi nousta kolmeen prosenttiin. Yhteyttämisen tehokkuuden paljastaa se, paljonko kasvi vapauttaa happea ja sitoo hiilidioksidia. Tase riippuu monimutkaisista hengitysprosesseista, joissa kummallakin kaasulla on tärkeä osa.

Eniten happea tuottaviin kasveihin kuuluvat lämpimien seutujen niin sanotut C4-kasvit. Näiden kuumuutta ja kuivuutta kestävien lajien solut sitovat tehokkaasti hiilidioksidia ilmasta. ”Tavallisesti yhteyttävät” C3-kasvit taas haihduttavat runsaasti, joten ne viihtyvät viileämmässä ja kosteammassa kuin C4-lajit.