Jättipöhkövehka–raatokukka

Tropiikin jättiläiskukka haisee kuin raato

Trooppinen Amorphophallus titanum on suomeksi jättipöhkövehka. Muissa kielissä sitä sanotaan raatokukaksi hajunsa mukaan. Löyhkällä se houkuttelee pölyttäjiä.

Trooppinen Amorphophallus titanum on suomeksi jättipöhkövehka. Muissa kielissä sitä sanotaan raatokukaksi hajunsa mukaan. Löyhkällä se houkuttelee pölyttäjiä.

Shutterstock

Kolmemetriseksi kasvava Amorphophallus titanum eli jättipöhkövehka on yksi kasvikunnan suurimmista kukista. Samassa yksilössä on sekä hede- että emikukkia. Emikukat ovat punaisia ja ja heteet ovat keltaisia.

Jättipöhkövehkan näyttävä ja värikäs kukinto on tehnyt siitä kasvitieteellisten puutarhojen suosikin. Sen tieteellinen nimi Amorphophallus titanum voidaan suomentaa vaikkapa jättimäiseksi epämuodostuneeksi penikseksi.

Monilla kielillä Amorphophallus titanum on raatokukka. Nimivalinta on ymmärrettävä, sillä kukan haju tuo monien mieleen lähinnä mätänevän raadon.

Chicagon kasvitieteellisessä puutarhassa tehdyn tutkimuksen mukaan jättipöhkövehkan kammottavan löyhkän salaisuus on monen kemikaalin yhdistelmä. Siinä on muun muassa dimetyylitrisulfidia, joka haisee vanhalta juustolta ja sipulilta, trimetyyliamiinia, joka haisee mädältä kalalta, ja isovaleriaanihappoa, joka haisee jalkahieltä.

Löyhkän tarkoituksena on houkutella hyönteisiä, muun muassa raatoja syöviä kuoriaisia ja kärpäsiä pölyttämään kukkaa.

Kun jättipöhkövehka kukkii, kukinnon lämpötila nousee 37 asteeseen, mikä voimistaa ärjyä hajua entisestään.

Jättipöhkövehka kasvaa luonnonvaraisena Länsi-Sumatran sademetsissä Indonesiassa. Sen juurimukula on kasvikunnan suurimpia. Se painaa tavallisesti noin 50 kiloa. Vuonna 2010 Edinburghin kasvitieteellisen puutarhan 8-vuotiaan yksilön juurimukula painoi 153,9 kiloa.

Kukinta alkaa emikukissa. Parin päivän päästä aktivoituvat siitepölyä tuottavat hedekukat. Silloin emit ovat yleensä jo hedelmöityneet toisen kasvin siitepölyllä. Emeihin kasvaa isoja oransseja marjoja, joiden siemenistä kasvaa uusia jättipöhkövehkoja.

Kukinnan jälkeen jättipöhkövehkan juurimukulasta kasvaa yksi pitkä, jopa kuusimetrinen, varsi, joka jakautuu latvassa kolmeen lehteen. Lehdet käyttävät seuraavat 12–18 kuukautta yhteyttämiseen ja keräävät energiaa seuraavaa kukintoa varten.