Siemen sisältää alkion, jossa ovat uuden kasviyksilön juurien, verson ja ensimmäisten lehtien alut. Siemen itää, kun olosuhteet suosivat kehitystä.
Eri kasveilla on erilaisia vaatimuksia sen suhteen, millaisissa olosuhteissa niiden siemenet itävät. Yleensä vedellä on suuri merkitys itämiselle. Tärkeitä tekijöitä ovat myös lämpötila ja hapen ja valon määrä. Monien kasvien siemenet itävät parhaiten, kun on kosteaa, lämmintä ja pimeää.
Alkiota suojaa siemenkuori, joka koostuu yleensä emokasvin kovasta solukosta. Siemenet sisältävät tavallisesti siemenvalkuaista, joka koostuu tärkkelyksestä, öljystä ja proteiinista.
Kun siemen imee itseensä vettä, siemenvalkuainen pilkkoutuu aineiksi, joita alkio käyttää ravinnokseen alkaessaan kehittyä.
Kosteus herättää alkion eloon
1. Siemen turpoaa
Kun siemen kostuu sopivasti, se turpoaa ja alkion (valkoinen) solut alkavat jakautua. Proteiinit muuttavat siemenvalkuaista (keltainen) glukoosiksi ja aminohapoiksi, ja alkion kehitys kiihtyy.
2. Juuri työntyy ulos
Kun alkio on kasvanut riittävästi, kasvi alkaa työntää juurta maahan. Juuri haaroittuu juuristoksi, joka ottaa vettä ja ravintoa.
3. Varsi nousee
Tarjolla olevan veden ja ravinnon varassa kasvaa varsi, joka pilkistää pian maasta. Siihen puhkeavat sirkkalehdet. Varsinaisten lehtien kehityttyä kasvi alkaa yhteyttää.
Itäneestä siemenestä ulos työntyvä juuri on avainasemassa uuden kasviyksilön kasvussa. Ilman leviävää juuristoa kasvi saisi liian vähän vettä ja ravintoa.
Seuraavaksi muodostuu varsi, joka nousee maanpinnan yläpuolelle. Sitten puhkeavat sirkka- eli alkeislehdet. Kasvit ovat yksi- tai kaksisirkkaisia. Kasvi on valmis aloittamaan yhteyttämisen sitten, kun se on kasvattanut ensimmäiset varsinaiset lehtensä eli kasvulehtensä.