Miksi puut eivät kuole talven kylmyydessä?

Kylmän ja lauhkean ilmaston kasvillisuus on sopeutunut monin tavoin vuodenaikojen vaihteluun. Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, jossa Suomikin sijaitsee, puuvartisten kasvien on valmistauduttava huolellisesti talveen, jotta ne eivät menettäisi elinkelpoisuuttaan. Talvella puiden on siedettävä kylmyyden lisäksi kuivuutta. Siksi niiden normaaliin vuodenaikaisrytmiin kuuluu prosessi, josta käytetään nimitystä talveentuminen eli karaistuminen. Sillä tarkoitetaan muutoksia, jotka nostavat puun sietokykyä eri kasvupaikkatekijöiden, kuten ilman lämpötilan, suhteen. Talveentuminen alkaa kasvukauden päättyessä jo loppukesällä. Talveentumisrytmin määräävät tietyt muutokset kasvupaikalla. Syksyä kohti mentäessä esimerkiksi päivä lyhenee ja sää viilenee. Ennen talvea puun on kasvatettava silmut ja kerättävä energiavarastoja juuristoonsa, silmuihinsa ja muihin talven yli elossa säilyviin osiinsa, kuten neulasiin. Kylmänkestävyys riippuu siitä, mistä vaiheessa talveentumisprosessia puu on. Samat maanpäälliset osat, jotka kesällä voivat tuhoutua hallan takia, kestävät talvella 30–60 asteen pakkasia solutasolla tapahtuvien muutosten ansiosta. Puut pienentävät jäätymisestä johtuvien vaurioiden vaaraa muun muassa poistamalla vettä soluistaan.