Nurmikon leikkaamisen jälkeen ilmassa leijuvat hajuaineet ovat vihreiden kasvinosien haihtuvia yhdisteitä.
Englanninkielisen nimityksen mukaan GLV-yhdisteiksi kutsuttujen aineiden hajua pidetään miellyttävänä ehkä siksi, että se tuo mieleen ruoan. Samankaltaisia hajuaineitahan vapautuu vihanneksista ja hedelmistä. Ihminen tykkää niistä ikään kuin luontaisesti.
Vihreiden kasvinosien haihtuvat yhdisteet perustuvat kemiallisesti kuuteen hiiliatomiin. Melkein kaikki vihreät kasvit tuottavat niitä, ja niitä syntyy yleensä runsaasti silloin, kun kasvi vahingoittuu. Pohjimmiltaan niissä on kyse hätätilanteesta hälyttävästä viestistä, joka on suunnattu muille kasveille ja eläimille.
Kasvit varoittavat toisiaan
Esimerkiksi maissia tutkimalla on saatu selville, että GLV-yhdisteitä erittyy aina tuhoeläinvaurioiden yhteydessä. Kemiallinen viesti saa muut kasviyksilöt tuottamaan suoja-aineita, jotka vähentävät niiden houkuttelevuutta. Kasvit siis reagoivat hälytykseen.
Tiedetään myös, että kirvoja syövä seitsenpistepirkko tunnistaa ne GLV-yhdisteet, joita soijapapu tuottaa, kun kasvituholaiset hyökkäävät sen kimppuun.
Kun kirvat valtaavat soijapavun, se erittää GLV-yhdisteitä. Ne viestivät kirvoja syöville leppäkertuille, seitsenpistepirkoille, että noutopöytä on katettu.
Soijapavun viesti on suunnattu tarkasti: se kutsuu paikalle vain kirvoja tehokkaasti saalistavia leppäkerttuja.
Lisäksi kasvien on todettu torjuvan GLV-yhdisteiden avulla sienitautien ja pakkasen aiheuttamia vaurioita. Ruohonleikkaajaan ne eivät kuitenkaan tepsi.
