Mikä kangastus on?
Kaikki tietävät tarinat aavikolla janoon nääntyvistä, jotka luulevat löytäneensä vettä mutta näkevätkin vain kangastuksen. Voivatko kuvat oikeasti heijastua ilmaan?
Kangastuksiin liittyy paljon tarinoita. Yksi niistä kertoo kelttiläisten tarujen Arthur-kuninkaan sisaresta Morganasta, jonka väitettiin houkutelleen merimiehiä karille heijastuksilla.
Morganan kerrotaan rakentaneen upeita linnoja ilmasta. Monissa kielissä kaikkia kangastuksia nimitetään fatamorganaksi Morganan mukaan.
Kangastus ja aavikko
Tavallinen esimerkki kangastuksesta on rutikuivalle aavikolle ilmestyvä järvi. Tällaiselle näköharhalle on luonnollinen selitys.
Kangastus syntyy, kun valo kangastuu eli kuvastuu ilmakerroksesta, jonka lämpötila on selvästi korkeampi tai matalampi kuin viereinen ilmakerros. Aavikolla hiekan yllä oleva ilmakerros saattaa olla paljon kuumempi kuin ylempänä olevat kerrokset.
Kangastus aavikolla.
Tällöin valonsäteet taittuvat ilmakerrosten rajalla. Taittuminen johtuu siitä, että erilämpöisten ilmamassojen tiheys on erilainen ja valo kulkee niissä eri tavoin.
Valonsäteet muuttavat nopeutta ja kurssia ilmamassojen rajalla, ja silmä rekisteröi niiden tulevan eri suunnasta kuin ne oikeasti tulevat.
Järven kangastus on vain pala sinistä taivasta, joka valon taittumisen vuoksi näkyy aavikon yllä juuri horisontin yläpuolella.
Napaseudun kangastukset
Kangastuksia syntyy muuallakin kuin vain aavikolla.
Oisin kuin oletetaan, kangastuksia esiintyy myös napaseuduilla ja meren yllä. Napaseudulla ja meren yllä alimpana on kylmä ilmakerros ja ylempänä ilma on lämpimämpää. Tällöinkin kerrostuneisuuden seurauksena voi syntyä kangastus.
Kangastus napaseudulla.
Kun viileä ilmakerros on alimpana, heijastus leijuu ilmassa horisontin yllä. Siksi merenpinnan yllä voi näkyä leijuvan toinen merenpinta.