Jokainen meistä hengittää muovia
Mikromuovi saastuttaa maapalloa – ja sen ilmakehää. Muovihiukkasia on löydetty myös ihmisestä. Kerromme, mistä ne ovat peräisin ja mitä haittojen vähentämiseksi voidaan tehdä.
Biokemisti Janice Brahney kerää pölyä Yhdysvaltojen länsiosien syrjäseuduilta selvittääkseen näytteistä, voiko fosfori levitä luonnossa tuulten kuljettamana. Kun hän analysoi pölyä laboratoriossa, hän havaitsee jotain muuta.
Mikroskooppi paljastaa näytteiden sisältävän runsaasti erivärisiä muovihiukkasia, jotka ovat muodoltaan palloja, rakeita tai kuituja. Brahney katselee niitä kummissaan ja alkaa ihmetellä, miksi kaukainen takamaa saastuu.
Kolme vuotta myöhemmin eli vuonna 2020 Brahney tietää vastauksen kysymykseen. Samoihin aikoihin muovisaastetta löydetään muun muassa Ranskan ja Espanjan rajavuoristosta Pyreneiltä ja arktiselta alueelta.
Brahney on yksi niistä tutkijoista, jotka ovat todistaneet todennäköisesti ekosysteemeihin – ja myös ihmisten terveyteen – vakavasti vaikuttavan ympäristön pilaantumisongelman.
Muovi pelasti norsut
Ihmiskunta kärsi 1800-luvun puolivälissä yllättävästä ongelmasta. Norsunluusta valmistettiin niin paljon taide-, koriste- ja käyttöesineitä, kuten biljardipalloja ja pianojen koskettimia, että norsut uhattiin metsästää sukupuuttoon. Kun brittikemisti Alexander Parkes keksi luonnonaineen korvikkeen vuonna 1862, muovin aikakausi alkoi.
Nykyään muovia käytetään niin yleisesti, että sen voidaan sanoa olevan erottamaton osa ihmisen elinympäristöä. Muovia on kaikkialla, ja sen pitkäaikaisella käytöllä on kauaskantoiset seuraukset. Tekoaine ei maadu luonnonmateriaalien tavoin, vaan se hajoaa aina vain pienemmiksi paloiksi, kunnes siitä tulee hiukkasia, joita kutsutaan mikromuoviksi.
Mikromuovilla tarkoitetaan hiukkasia, joiden läpimitta on enintään viisi millimetriä. Mikromuovia on kahdenlaista: ensisijaista ja toissijaista. Ensisijaista mikromuovia lisätään tarkoituksellisesti esimerkiksi kosmetiikkaan ja tekstiileihin. Toissijaisessa mikromuovissa on sen sijaan kyse vaikkapa pullojen, verkkojen ja renkaiden minimaalisista kappaleista.
Autojen tiedetään kuuluvan nykyään suurimpiin luontoa saastuttavan mikromuovin lähteisiin.
Mikromuovia on löydetty joka puolelta maapalloa – Mount Everestin huipulta syvänmeren hautojen pohjaan ja erämaajärvistä napajäätiköihin.
Muovisaasteen määrä kasvaa kasvamistaan. Ennusteiden mukaan mikromuovia syntyy aina vain enemmän, koska tekoaineita käytetään yhä yleisemmin.
Hiukkaset liitävät
Janice Brahneyn Yhdysvaltojen syrjäseuduilta löytämät muovihiukkaset olivat tutkimusten mukaan tulleet kaukaa. Hän selvitti myöhemmin, että 84 prosenttia Yhdysvaltojen länsiosien mikromuovista on peräisin liikenteestä.
Autojen renkaat kuluvat ajossa, ja ne kuluttavat tiemerkintöjä, jotka tehdään muovia sisältävällä maalilla. Brahney totesi, että liikenneväyliltä ilmaan nousevat hiukkaset voivat leijua kauan ja kulkeutua kauas, ennen kuin ne putoavat maahan vesi- tai lumisateen mukana. Yhdysvaltojen luonnonsuojelualueille päätyy näin vuodessa ainakin tuhat tonnia muovia.
Taivaalta tippuu muovia
Yhdysvaltalaistutkijat totesivat vuonna 2020, että mikromuovi voi nousta korkeuksiin ja pudota ilmasta sateen mukana.
Mikromuovi alkoi levitä ilmateitse jo kauan sitten. Tutkimusten mukaan kasveissa, jotka ottavat ravinteet ja veden ilmasta, on 1960-luvulta peräisin olevaa muovia.
Tavallisia hiukkasten lähteitä ovat liikenteen lisäksi maalit, pullot, verkot ja pussit. Muovituotteet pilkkoutuvat ympäristötekijöiden, kuten tuulen, auringonvalon ja lämmönvaihtelujen, takia ja kulkeutuvat usein kappaleina jokiveden mukana mereen. Siellä hajoaminen jatkuu etenkin vellovassa ranta-aallokossa.
Hiukkasia syntyy monissa arkiaskareissa, sillä muovista valmistetut tuotteet, kuten näppäimistöt tai leikkuulaudat, kuluvat jatkuvassa käytössä. Niistä irtoaa enimmäkseen näkymättömiä palasia. Harva tulee ajatelleeksi, että vaikkapa fleecetakki tai juomapullon korkki saastuttaa.
Eräässä tutkimuksessa kävi ilmi, että taikuri kasvatti ilman mikromuovipitoisuutta joka kerta, kun hän sekoitti korttipakan. Toisin sanoen käsittely irrotti muovitetuista korteista ainetta.
Myös jätevesi sisältää runsaasti muovia. Sen tyypillinen lähde kotitalouksissa on pesukone, jolla pestään tekokuituvaatteita. Nykyään yli 60 prosenttia tekstiileistä sisältää muovia. Parhaassa tapauksessa jätenvedenpuhdistamo poistaa kaksi kolmasosaa muovista. Kolmannes päätyy siis vesistöihin.
Muovi näivettää valaita
Tutkijoilla on yhä puutteelliset tiedot siitä, millaisia seurauksia mikromuovin kertymisellä elinympäristöön on.
Tunnettu tosiasia on kuitenkin se, että hiukkasia esiintyy jo kaikenkokoisissa eliöissä mikrobeista valaisiin. Esimerkiksi sinivalaiden on todettu nielevän yli 40 kiloa mikromuovia päivässä. Se, että eläimet saavat jatkuvasti näin suuria saasteannoksia, voi johtaa syömättömyyteen ja nälkiintymiseen: ne tuntevat itsensä kylläisiksi, mutta muovi ei ravitse niitä lainkaan.
Nykyään maailman meriin päätyy 8–10 miljoonaa tonnia muovia vuodessa, ja määrän ennustetaan vain kasvavan.
Mikromuovi vaikuttaa yllättäen myös pilvisyyteen. Ilmakehän pienhiukkaset toimivat tiivistymisytiminä, jotka keräävät pinnalleen vesihöyryä ja edistävät näin pisaroiden ja sitä kautta pilvien muodostumista. Yläpilviin kuuluvat untuvapilvet (Cirrus) lämmittävät maapalloa pidättämällä avaruuteen säteilevää lämpöä.
Muovihiukkaset voivat myös viilentää. Vaikutustapa riippuu niiden sijainnista ilmakehässä.
Muovisaasteen pitkäaikaisvaikutuksia ei kuitenkaan tunneta. Sitä tiedetään kyllä kertyvän luontoon, eikä sen poistamiseksi voida oikeastaan tehdä mitään.
Mikromuovia syödään
Koska mikromuovia esiintyy jokaisen elinympäristössä, on selvää, että kaikilla on sitä kehossaan. Elintarvikkeet sisältävät muovihiukkasia, joten syödessään ja juodessaan ihmiset saastuttavat itseään. Brittitutkimuksen mukaan ravintoa merkittävämpiä muovin lähteitä ovat kuitenkin vaatteet, kodintekstiilit ja asuntojen pintamateriaalit.
Vaikka suurin osa muovihiukkasista kulkee ruoansulatuskanavan läpi ja poistuu ulosteen mukana, on mahdollista, että niitä varastoituu elimistöön muun muassa maksaan ja keuhkoihin.
Vuonna 2022 analysoitiin kymmenen henkilön verestä synteettisten polymeerien pitoisuudet. Niitä löytyi kahdeksalta tutkitulta. Tulokseen pitää joidenkin tutkijoiden mukaan suhtautua varauksellisesti, sillä muovi saattoi olla peräisin tutkimusvälineistä.
Huolta herättää erityisesti mikromuovin mahdollinen kulkeutuminen raskauden aikana äidistä sikiöön.
Elimet keräävät muovia
1. Muovia on aina ympärillä
Tutkimusten mukaan muovihiukkasia syödään ja hengitetään noin 50 000 vuodessa. Niitä on jokaisen elinympäristössä, sillä niiden lähteitä ovat esimerkiksi vaatteet, kodintekstiilit, elintarvikepakkaukset ja hygieniatuotteet.
2. Hiukkaset tunkeutuvat kehoon
Hengitysilmassa olevat hiukkaset kulkeutuvat suuhun, nieluun ja keuhkoihin, kun taas ravinnosta saatava mikromuovi liikkuu ruokatorven ja mahan kautta suolistoon. Kookkaimmat kappaleet poistuvat ulosteen mukana, mutta pienimmät voivat jäädä elimistöön.
3. Muovi varastoituu elimiin
Hiukkasia on löydetty keuhkoista, maksasta, pernasta, munuaisista – ja jopa sikiöistä. Vaikutuksia ei vielä tunneta, mutta monien kehoon kertyvien kemikaalien tiedetään olevan hormonitoimintaa häiritseviä tai syöpää aiheuttavia.
Kuva mikromuovin terveysvaikutuksista on vielä epäselvä, mutta eräissä tutkimuksissa on saatu viitteitä soluvaurioista ja immuunijärjestelmän häiriöistä.
Jotkin muovilaadut sisältävät syöpää aiheuttavia ja hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja. Sitä, millaista haittaa niistä pitkällä aikavälillä aiheutuu, voidaan toistaiseksi vain arvailla.
Muovia tarvitaan
Olivatpa mikromuovin pitkäaikaisvaikutukset millaisia tahansa, sen määrää ei ole helppo pienentää – ainakaan nopeasti. Jo olemassa olevia triljoonia hiukkasia on käytännössä mahdoton hävittää.
Muovia hajottavat eliöt ja entsyymit eivät näillä näkymin ratkaise aina vain pahenevaa ongelmaa. Kehitys riippuu kuitenkin siitä, paljonko muovia käytetään.
Parasta, mitä ihmiskunta voi tässä tilanteessa tehdä, on vähentää rajusti luontoon päätyvän muovin määrää. Koska monikäyttöistä muovia on vaikea korvata kokonaan, on olennaista kehittää jätteen talteenottoa, käsittelyä ja kierrätystä.
Tehokas keino vähentää muovijätettä on kertakäyttötuotteiden hylkääminen. Lisäksi pitäisi suosia kierrätettäviä muovilaatuja. Uusiomuovien valmistuksessa ja käytössä on vielä paljon kehitettävää.
Muoviongelmaan liittyy toinen maailmanlaajuinen haaste: ilmastonmuutos. Muoviahan valmistetaan enimmäkseen öljystä, jonka käyttöä polttoaineena pidetään keskeisenä syynä ilmaston lämpenemiseen. Kun fossiilisista polttoaineista luovutaan, muovin raaka-aine menettää merkitystään.