Jääpeitteestä vapautunut Grönlanti muistuttaisi yllättäen enemmän Etelä-Pohjanmaata kuin Tunturi-Lappia.
Maailman suurimman saaren keskeltä paljastuisi laaja pitkulainen syvänkö, sillä kilometrien paksuinen raskas mannerjäätikkö on painanut saaren keskiosan merenpinnan alapuolelle.
Jos jää sulaisi, maa alkaisi kohota samaan tapaan kuin Suomessa viime jääkauden jälkeen. Täällähän maa jatkaa nousemistaan, eli kyseessä on tuhansia vuosia kestävä geologinen prosessi.
Jäättömän Grönlannin itärannikon pinnanmuodostusta leimaisivat jyrkästi kohoavat tummat basalttikalliot.
Vuoret olisivat arviolta kaksi kertaa niin korkeita kuin nykyiset. Rannikoille olisivat ominaisia myös pitkälle sisämaahan ulottuvat vuonot.
Lauhkeassa ilmastossa saari saisi luultavasti nopeasti kasvillisuutta. Karua maisemaa pehmentäisivät kanervanummet sekä havu- ja lehtimetsät samaan tapaan kuin 2,3 miljoonaa vuotta sitten.
Jos Grönlannin mannerjäätikkö sulaisi, valtamerten pinta kohoaisi noin 6,5 metriä. Niin paljon vettä on yhä sitoutunut jäämassoihin, jotka ovat jäännöksiä viime jääkaudesta pohjoisella pallonpuoliskolla.
Jääpeite on paikoin jopa 3,2 km:n paksuinen, ja sen vanhimpien osien iäksi on arvioitu 250 000 vuotta.
Grönlannin jääkuoresta hupenee vuosittain noin 600 kuutiokilometriä sulamalla ja lohkeamalla mereen.
Lumisateet pitävät kuitenkin huolen siitä, että uutta jäätä muodostuu joka vuosi käytännössä sama määrä.