YK:n ilmastoraportti: Kohta on jo myöhäistä

YK:n uusi ilmastoraportti on säälimätöntä luettavaa. Ilmastokatastrofit yleistyvät, ja jo nyt on selvää, että monin paikoin tuhoa ei voi estää. Nyt on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta loput voidaan pelastaa.

YK:n uusi ilmastoraportti on säälimätöntä luettavaa. Ilmastokatastrofit yleistyvät, ja jo nyt on selvää, että monin paikoin tuhoa ei voi estää. Nyt on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta loput voidaan pelastaa.

Robin Loznak/ZUMA Wire/Alamy Live News/ImageSelect & Claus Lunau

”Kun vesi nousi, heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia.” Heinäkuun 15. päivänä saksalaisen Sinzigin kaupungin asukkaat olivat shokissa. Edellisyönä kaupungin läpi virtaava Ahr-joki oli noussut yli äyräiden. Tulva oli tuhonnut muun muassa vammaisten asuntolan ja surmannut 12 asukasta.

Pahimmillaan vesi oli seitsemän metriä tavallista korkeammalla. Tulvia edelsivät massiiviset rankkasateet. Eri puolilla Eurooppaa tulvissa kuoli satoja ihmisiä.

Pari viikkoa myöhemmin joukko tutkijoita kokoontui käsittelemään ratkaisevaa julkaisua. Tiiviissä videokokousmaratonissa he viimeistelivät paksun ilmastoraportin, joka osoittaa yksiselitteisesti, että Sinzigin kaltaiset ympäristökatastrofit ovat ihmisen tekoa.

Tulvat koettelivat Eurooppaa heinäkuussa 2021

Rankkasateet piiskasivat isoja osia Euroopasta heinäkuussa 2021. Monin paikoin aikaisemmat sademääräennätykset ylittyivät 60 prosentilla. Samaa on odotettavissa tulevaisuudessa.

© Philippe Bourguet/bePress Photo Agency/bppa/ABACAPRESS.COM/Ritzau Scanpix

Ihmiskunta on omalla toiminnallaan – joskin tahtomattaan – edistänyt tulvien, hirmumyrskyjen ja maastopalojen syntyä, ja tulevaisuudessa tuhoja tulee vielä enemmän. Tutkijat ovat varoittaneet niistä ennenkin, mutta uusi raportti poikkeaa edellisistä ennustuksista.

YK:n ilmastopaneelin IPCC:n julkaisema raportti sisältää faktoja, joita ei tunnettu vielä muutama vuosi sitten. Lisäksi se julkaistaan ratkaisevana ajankohtana. Tutkijoiden mukaan nyt on viimeinen hetki toimia. Jo nyt ihmisen toimet ovat käynnistäneet katastrofaalisen ketjureaktion, jota ei voi pysäyttää, ja jos emme toimi, tuhot ovat vielä suuremmat.

Raportissa kerrotaan kuitenkin myös ratkaisu, jolla voidaan pelastaa ne sadat miljoonat ihmiset, joita kotia ympäristötuho uhkaa.

Muutosta ei voi enää pysäyttää

Uusi raportti on ensimmäinen IPCC:n kolmesta osaraportista, jotka käsittelevät ilmaston kehitystä, ilmastonmuutoksen seurauksia ihmisille ja luonnolle ja strategioita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Yhdessä osaraportit muodostavat ilmastopaneelin kuudennen suuren ilmastoraportin.

Jo vuonna 1990, jolloin IPCC julkaisi ensimmäisen raporttinsa, tutkijat olivat jokseenkin varmoja siitä, että ilmaston lämpeneminen johtui ihmisen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä. Jo tuolloin raportin tuloksia pidettiin hälyttävinä ja eri maiden hallitukset julistivat, että päästöjä on vähennettävä. Sen jälkeen päästöt ovat kasvaneet 60 prosenttia.

Seuraavina vuosikymmeninä ilmestyi lisää IPCC:n raportteja, joissa kerta toisensa jälkeen osoitettiin, että ihmiskunnan toiminta pahentaa ilmastonmuutosta.

IPCC holder møde om klimarapport
© International Institute for Sustainable Development (IISD)

Raportin takana satoja tutkijoita

YK:n ilmastopaneelin IPCC:n ensimmäisen osaraportin on määrä olla taustamateriaalina poliittisille päätöksille. Raportti perustuu satojen tutkijoiden työhön ja tuhansiin tutkimuksiin.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on solmittu useita kansainvälisiä poliittisia sopimuksia. Niiden vaikutus tosin on jäänyt pieneksi. Pariisin sopimuksessa vuonna 2015 sovittiin, että maailman maiden yhteisenä tavoitteena on estää ilmastoa lämpenemästä yli 1,5 astetta vuoteen 2100 mennessä. IPCC:n uusin raportti antaa karun arvion Pariisin sopimuksen vaikutuksista.

”1,5 asteen raja tulee vastaan 20 seuraavan vuoden kuluessa”, kertoo ruotsalainen ilmastotutkija Anna Amelia Sörensson, joka on yksi IPCC:n raportin 234 kirjoittajasta.

”Sitä ei voi enää estää. 1,5 asteen lämpeneminen tarkoittaa sitä, että sään ääri-ilmiöt pahenevat nykyisestä, mutta se on väistämätöntä. Niin vain tapahtuu. Meidän täytyy kuitenkin vähentää päästöjä, koska kahden asteen lämpeneminen olisi vielä pahempi.”

Uudet arviot ilmaston muutoksista ovat monella tapaa hälyttäviä. Ne myös perustuvat tarkempiin tutkimuksiin kuin yksikään aikaisempi ennuste. Tutkimukset ovat poistaneet niistä viimeisetkin epävarmuustekijät.

Ilmaston herkkyys on tarkentunut

Ilmastotutkijat ovat jo vuosikymmeniä tienneet, että kasvihuonekaasut ovat syypää ilmaston lämpenemiseen. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan pystytty tarkalleen mittaamaan, miten paljon tietyn suuruinen kasvihuonekaasujen määrän kasvu lämmittää ilmastoa.

”Edelliseen raporttiin verrattuna epävarmuutta on paljon vähemmän.” Ilmastotutkija Trude Storelvmo

”Se on äärimmäinen tärkeä mittari, ja sen määrittäminen on ollut vaikeaa,” sanoo norjalainen Trude Storelvmo, joka on yksi IPCC:n tuoreen raportin johtavista asiantuntijoista. ”Epätietoisuus oli turhauttavaa. Vaikka tiesimme, miten suuria päästöt tulevaisuudessa ovat, oli epävarmaa, miten paljon ilmasto niiden takia lämpiää.”

Uusien tutkimusten ja entistä tarkempien ilmastomallien ansiosta epävarmuus päästöjen vaikutuksista on nyt suurimmalta osin saatu poistettua. Sillä on valtava merkitys koko ilmastotieteelle.

Ilmastotutkija Trude Storelvmo

Norjalainen Trude Stoelvmo on ollut mukana laatimassa IPCC:n raportin lukua ilmastoherkkyydestä. Hän tutkii muun muassa pilvien ja aerosolien vaikutusta ilmastoon.

© International Institute for Sustainable Development (IISD)

Varmuus päästöjen ilmastovaikutuksesta tarkoittaa samalla sitä, että ihmisen osuus ilmaston lämpenemisessä on kiistaton. Tähänastisesta 1,09 asteen lämpenemisestä ihmisen toimien osuus on 1,07 astetta. Ihmiskunnan tekoa on muun muassa se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nyt suurin ainakin kahteen miljoonaan vuoteen. Myös tuleva lämpeneminen voidaan nyt ennustaa paljon entistä tarkemmin.

Kaiken kaikkiaan tiede on kehittynyt huimasta IPCC:n ensimmäisen raportin julkaisusta vuonna 2013. Sen ansiosta voidaan nyt tehdä perustellumpia päätöksiä päästöjen vähentämisestä. Toisaalta tieteellisen tiedon lisääntyminen voi johtaa myös oikeudellisiin seuraamuksiin Sinzigin tulvien kaltaisissa tragedioissa.

Syylliset tiedetään

Heinäkuussa 2021 tulvat tekivät tuhojaan monissa Euroopan kaupungeissa. 250 ihmistä menetti henkensä, ja aineellisten vahinkojen hinnaksi on arvioitu kahdeksan miljardia euroa. Tulvien syynä olivat rankkasateet. Paikoin sadetta saatiin kahdessa päivässä yhtä paljon kuin normaalisti kahdessa kuukaudessa.

Viime kesä oli myös ennätyksellisen kuuma monin paikoin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomen heinäkuu oli mittaushistorian kuumin. Myös Kanadassa lyötiin helle-ennätykset. Paikoin mittari näytti jopa 50 astetta. Helleaalto aiheutti yli 500 kuolemantapausta ja tuhoisia maastopaloja.

IPCC:n uusi raportti ei jätä epäselväksi, mistä katastrofien syyllisiä pitää etsiä.

”Jo edellinen raportti osoitti, että ilmastonmuutos johtuu ihmisen toimista. Silloin emme kuitenkaan voineet sanoa, onko jokin yksittäinen sääilmiö seurausta ilmastonmuutoksesta. Nyt voimme,” Anna Amelia Sörensson kertoo.

Uusien ilmastomallien avulla tutkijat voivat testata esimerkiksi, miten todennäköinen tietty sääilmiö on nykytilanteessa verrattuna tilanteeseen, jossa ihmiskunta ei olisi tuottanut kasvihuonekaasupäästöjä. Ilmastomallit osoittavat muun muassa, että ihmisen päästöt kasvattivat Euroopan tulvat aiheuttaneiden rankkasateiden todennäköisyyttä 1,2-9-kertaisiksi. Kanadan helleaaltojen todennäköisyyttä ihmisen päästöt kasvattivat 150-kertaisiksi.

Nyt tutkijoilla on ensimmäistä kertaa työkalu, joka osoittaa päästöjen ja yksittäisten luonnonmullistusten yhteyden.

”Yhteys toimii myös todisteena mahdollisissa oikeustapauksissa hallituksia vastaan,” Anna Amelia Sörensson sanoo. Hän uskoo, että tämä tieteellinen edistysaskel luo ison paineen päättäjille.

Jos hallitukset eivät ota ilmastokriisiä vakavasti, ne on nyt mahdollista asettaa vastuuseen toimistaan. Se voi olla tärkeä keino, sillä raportin mukaan Euroopan ja Kanadan luonnonkatastrofit ovat vasta alkua.

Odotettavissa luonnonmullistuksia

Raportissa esitetään myös skenaarioita siitä, miten ilmasto kehittyy tällä vuosisadalla sen mukaan, miten paljon hiilidioksidia ihminen päästää ilmakehään. Jos nykymeno jatkuu, ilmasto on lämmennyt kaksi astetta vuosien 2041 ja 2060 välillä. Vuosisadan lopulla maapallo on lähes kolme astetta lämpimämpi kuin ennen teollistumisen aikaa.

Kahden asteen lämpeneminen tarkoittaisi rankkasateiden esiintymistiheyden kaksinkertaistumista verrattuna esiteollisiin aikoihin. Niiden sademäärät kasvaisivat 14 prosenttia. Äärimmäisiä helteitä esiintyisi kaksi kertaa useammin, ja ne olisivat keskimäärin 2,6 astetta lämpimämpiä.

Jos ihmiskunnan päästöt kasvavat nykyisestä, ilmasto voi lämmetä jopa viisi astetta vuosisadan loppuun mennessä. Silloin luonnonkatastrofit olisivat vieläkin yleisempiä ja tuhoisampia. Neljän asteen lämmönnousu tarkoittaisi muun muassa kymmenen kertaa enemmän ja keskimäärin 5,1 astetta kuumempia helleaaltoja kuin ennen teollistumista.

Raportin hyvä uutinen on se, että pahin mahdollinen kehitys sään ääri-ilmiöiden osalta voidaan vielä estää, jos päästöjä vähennetään nopeasti.

Sen sijaan merenpinnan nousun suhteen tilanne on synkempi.

Kun vesi lämpenee, se laajenee. Samanaikaisesti napajäätiköiden sulaminen tuottaa meriin suuria määriä lisää vettä. Siksi merenpinta kohoaa nyt nopeammin kuin ainakaan kolmeentuhanteen vuoteen, ja vuosina 2006-2015 merenpinta nousi 2,5 kertaa nopeammin kuin vuosina 1901-1990.

Raportissa todetaan selvästi, että ilmastonmuutos nostaa merenpintaa vielä vuosisatoja ja ehkä jopa vuosituhansia, vaikka lakkaisimme kaikki kasvihuonekaasupäästöt saman tien ja merten pintavesien lämpötila vakiintuisi.

Merenpinnan nousua voidaan vielä jarruttaa, mutta kokonaan sitä ei enää voida pysäyttää. Vaikka hiilidioksidipäätös loppuisivat heti kokonaan, merien nousu jatkuisi vuosisatoja.

Global opvarmning får havet til at stige
© Shutterstock & Claus Lunau

Syvä meri reagoi hitaasti

Lämpö ja kylmyys siirtyvät hitaasti merten pohjavesiin, Vaikka pintavesien lämpeneminen pysähtyisi, syvällä pohjavesissä lämpeneminen jatkuisi ainakin vuoteen 2300. Lämmetessään vesi laajenee, joten merenpinta nousee.

Global opvarmning får havet til at stige
© Shutterstock & Claus Lunau

Jäätiköt hupenevat

Kun jäätiköt kutistuvat, ne valuvat alemmaksi ja päätyvät kosketuksiin lämpimämmän ilman kanssa. Jäätiköiden sulaminen siis vahvistaa itse itseään ja jatkuu, vaikka saisimmekin napa-alueiden lämpenemisen pysäytettyä.

Global opvarmning får havet til at stige
© Shutterstock & Claus Lunau

Jäähyllyt romahtavat

Kaikkein toiveikkaimmissakin visioissa ilmakehän ja merien lämpeneminen saa Länsi-Antarktiksen jäähyllyt hajoamaan. Ilman jäähyllyjä mannerjää on suojattomampi, ja pahimmassa tapauksessa koko Antarktiksen jääpeite sulaa.

Merien pitkään kestävä lämpeneminen johtuu ennen muuta siitä, että merivesi ja jäätiköt reagoivat lämpötilan muutoksiin hitaasti. Vaikka saisimmekin ilmastonmuutoksen pysäytettyä kahden asteen lämpenemiseen, silti vuonna 2300 merenpinta olisi noussut kolme metriä.

Merenpinnan nousun ja äärimmäisten sääilmiöiden seuraukset tuntuvat kaikkialla maapallolla.

Tulvat ja kuivuus vaikeuttavat maanviljelyä ja pienentävät satoja. Seurauksena on monin paikoin jopa nälänhädän uhka. Maastopalot ja tulvat voivat ajaa satoja miljoonia ihmisiä pakoon kotiseudultaan.

Aiemmat raportit ovat olleet oikeassa

Merenpinta nousee huomattavasti, vaikka tekisimme mitä. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, miten paljon meret nousevat, raportissa todetaan.

Jos kasvihuonekaasupäästöjä saadaan vähennettyä rajusti, merenpinta nousee enintään kolme metriä vuoteen 2300 mennessä. Sekin on huomattavasti pienempi paha kuin seitsemän metrin nousu, joka on odotettavissa, jos jatkamme päästöjen kasvattamista.

Myös lämpenemiseen voidaan vaikuttaa, jos toimitaan nopeasti. Vaikka ilmasto väistämättä lämpenee yli 1,5 astetta, päästövähennyksillä se lämmönnousu voidaan peruuttaa 1,5 asteen rajan alle vuosisadan loppuun mennessä.

”Voimme vielä jarruttaa lämpenemistä. Se on raportin tärkein sanoma”, ilmastotutkija Anna Amelia Sörensson sanoo.

Ilmastotutkija Anna Amelia Sörensson

Ruotsalainen Anna Amelia Sörensson on ollut mukana kirjoittamassa IPCC:n uuden raportin lukua maapallon lämpenemisen vaikutuksesta paikallisilmastoon.

© International Institute for Sustainable Development (IISD)

Jotta lämmönnousu saataisiin takaisin 1,5 asteen alapuolelle vuoteen 2100 mennessä, ihmiskunnan pitää puolittaa vuotuiset päästönsä vuoteen 2050 mennessä, lopettaa ne kokonaan vuoden 2075 tienoilla ja alkaa sitten poistaa hiilidioksidia ilmasta.

Tavoite on kova, ja sen saavuttamiseksi tarvitaan massiivisia toimenpiteitä. Mutta voimmeko luottaa siihen, että tutkijoiden ilmastomallit ja ennusteet pitävät paikkansa? Ilmasto on monimutkainen kokonaisuus eikä mitään ilmastomalli ole täydellinen, joten tietty epäily on aina paikallaan. Silti ainakin tähänastisen kokemuksen perusteella vastaus on kyllä. Aiemmat ilmastopaneelin raportit ovat pitäneet hyvin kutinsa.

”Pääviesti ei ole muuttunut, mutta olemme nyt siitä huomattavasti varmempia kuin ennen.” Ilmastotutkija Trude Storelvmo

Kaikkia IPCC:n raportteja on aikoinaan kritisoitu kovin sanoin. Arvostelijat ovat väittäneet, että tutkijat suurentelevat ilmastokriisiä. Joskus raportit ovatkin liioitelleet tulevaa kehitystä. Ensimmäisessä raportissa vuonna 1990 ennustettiin, että ilmasto lämpenisi vuoteen 2016 mennessä 17 prosenttia enemmän kuin todellisuudessa kävi.

Toisaalta toiset ennusteet ovat olleet alakantissa. Ilmastopaneelin toisessa raportissa lämpeneminen ennustettiin 28 prosenttia ja kolmannessa raportissa 14 prosenttia pienemmäksi kuin todellisuudessa tapahtui.

Erot ennusteiden ja toteutuneen välillä johtuvat niin sanotun ilmastoherkkyyden epävarmuudesta. Ilmastoherkkyydellä tarkoitetaan sitä, miten herkästi ilmasto reagoi kasvihuonekaasuihin. Nyt herkkyys tiedetään paljon paremmin kuin ennen.

Koko ajan IPCC:n tutkijat ovat kertoneet avoimesti epävarmuustekijöistä. Ja pääosin IPCC:n ilmastomallit ovat osuneet pelottavan tarkasti oikeaan niin lämpötilan kuin merenpinnan nousun osalta.

Tutkijat myöntävät suoraan, että ilmastomalleissa on yhä epävarmuuksia, mutta mallit ovat kuitenkin paljon tarkempia kuin ennen.

”Ensimmäisen raportin jälkeen kehitys on ollut valtavaa,” Trude Storelvmo kertoo. ”Pääsanoma ei ole muuttunut, mutta olemme nyt siitä huomattavasti varmempia kuin ennen.”

Edistyksestä huolimatta uudessa raportissa on yksi erityinen epävarmuustekijä, jolla voi olla suuri merkitys. Tutkijat ovat havainneet usein ilmiöitä, jotka voivat käynnistää vakavia ketjureaktioita. Näitä ovat muun muassa lämpenemisestä johtuvat jäätiköiden romahtaminen ja laajat maastopalot.

Näiden ilmiöiden ennustaminen on hyvin vaikeaa uusimmankin tiedon pohjalta. Ne ovat toisaalta epätodennäköisiä mutta toisaalta eivät lainkaan mahdottomia, jos hiilidioksidipäätös jatkuvat suurina. Jos nämä ilmiöt toteutuvat, IPCC:n laskelmat voivat mennä aivan pieleen. Esimerkiksi jäätikön romahtaminen mereen voi nostaa merenpintaa yli 15 metriä.