Hvide sko

Uusi materiaali muuttaa hiilidioksidin vaatteiksi ja kengiksi – lähes olemattomalla energialla

Tutkijat ovat keksineet materiaalin, joka voi imeä ilmasta hiilidioksidia ja josta voidaan valmistaa niin vaatteita ja kenkiä kuin seinäeristettä ja tiivistysmassaakin. Parasta kaikessa on se, että prosessi ei juuri kuluta energiaa.

Tutkijat ovat keksineet materiaalin, joka voi imeä ilmasta hiilidioksidia ja josta voidaan valmistaa niin vaatteita ja kenkiä kuin seinäeristettä ja tiivistysmassaakin. Parasta kaikessa on se, että prosessi ei juuri kuluta energiaa.

Shutterstock

Tiede on sitkeästi yrittänyt keksiä keinoja, joilla voitaisiin hillitä hiilidioksipäästöjä ja pysäyttää maailmanlaajuinen ilmastonmuutos.

Yksi viime vuosien lupaavimmista menetelmistä on ollut kemiallisen katalysaattorin käyttäminen hiilidioksidin sitomiseen ja muuntamiseen materiaaliksi, jota voidaan käyttää monenlaisessa tuotannossa. Yleensä ongelmana on kuitenkin ollut se, että menetelmä on kuluttanut runsaasti energiaa.

Nyt Kioton yliopiston tutkijat ovat keksineet ongelmaan ratkaisun.

Uusi materiaali on 10 kertaa tehokkaampa

Kioton yliopistossa on kehitetty niin sanottu huokoinen koordinaatiopolymeeri, joka tunnetaan lyhenteellä PCP (englanniksi porous coordination polymer).

PCP koostuu metalli-ioneista, jotka on yhdistetty orgaanisiin molekyyleihin. Materiaalissa käytetään sinkki-ioneja, jotka voivat tutkijoiden mukaan sitoa hiilidioksidia 10 kertaa tehokkaammin kuin muut PCP-tyypit.

Materiaali voidaan myöhemmin muuntaa polyuretaaniksi, jota käytetään yleisesti kenkien, vaatteiden, taloustavaroiden ja eristemateriaalien tuotannossa.

Tärkeintä on kuitenkin se, että uuden materiaalin tuotantoon kuluu erittäin vähän energiaa.

Syy piilee materiaalin propellimaisessa molekyylirakenteessa. Kun hiilidioksidia imeytyy aineeseen, rakenne pyörähtää tavalla, joka sitoo hiilidioksidin siihen tehokkaasti.

PCP materiaali

Uudessa materiaalissa on propellimainen molekyylirakenne, joka imee ja sitoo hiilidioksidia tehokkaasti.

© Kyoto University/Mindy Takamiya

Tutkijat toivovat, että uusi materiaali avaa mahdollisuuksia sitoa ja käyttää hiilidioksidia entistä tehokkaammin ja että tulevaisuudessa sitä päästään kokeilemaan käytännössä laboratorion ulkopuolella.