Lihaa petrimaljassa laboratoriossa

Nälkäiset bakteerit tuottavat CO2:sta proteiinia

Ilmasta voidaan ottaa hiilidioksidia ja muuntaa se syötäväksi proteiiniksi vedynhimoisten bakteerien avulla. "Ilmapohjainen liha" sisältää enemmän proteiinia kuin soijajauho. Se tarjoaa myös paljon etuja ilmastolle.

Ilmasta voidaan ottaa hiilidioksidia ja muuntaa se syötäväksi proteiiniksi vedynhimoisten bakteerien avulla. "Ilmapohjainen liha" sisältää enemmän proteiinia kuin soijajauho. Se tarjoaa myös paljon etuja ilmastolle.

Shutterstock

Kun nakkaat jauhelihaa ostoskärryyn, valinta ei kasvata vain ruokabudjettia. Se voi käydä kalliiksi myös ilmastolle, koska elintarviketuotanto aiheuttaa yli kolmanneksen kaikista hiilidioksidipäästöistä.

Yksi isoista kuormittajista on lihantuotanto muun muassa siksi, että märehtijöiden röyhtäyksissä ja suolikaasussa on runsaasti metaania. Maailma tarvitseekin vaihtoehtoisia proteiinilähteitä, joilla ilmasto voidaan pelastaa näkemättä nälkää.

Nyt muun muassa yhdysvaltalainen Air Protein -yritys on keksinyt tavan ottaa ilmasta hiilidioksidia ja piilottaa siitä tehtyä proteiinia ruokaan. Yritys kutsuu keksintöä "ilmapohjaiseksi lihaksi".

Monta kärpästä yhdellä iskulla

Idea on peräisin Nasalta, joka jo 1960-luvulla kokeili tuottaa astronauteille ruokaa näiden uloshengitysilman hiilidioksidin avulla.

Vehnän proteiinia mustalla taustalla

Valmis tuote on Air Proteinin mukaan jauhetta, josta voidaan tehdä kasviperäistä lihaa, kuten herneproteiinista.

© Shutterstock

Tekniikka: Vedynhimoiset bakteerit muuntavat CO2:n proteiiniksi

Ilmasta 70 % prosenttia on typpeä, ja lisäksi se sisältää hiilidioksidia (CO2), jossa on hiiltä. Myös proteiinien rakennuspalikat eli aminohapot koostuvat pitkälti typestä ja hiilestä.

Air Protein ei paljasta yksityiskohtia, mutta karkeasti yleistettynä menetelmä toimii seuraavasti:

Ensin vetyä irrotetaan vedestä elektrolyysilaitteella, jossa veteen johdetaan sähköä, mikä saa vedyn kuplimaan pintaan.

Vetyä johdetaan fermentointisäiliöön, jossa mikrobit käyttävät sitä ravinnokseen ja tuottavat siitä proteiinia vähän samaan tapaan kuin kasvit tuottavat yhteyttämällä biomassaa.

Koko prosessi ei vie kuin muutaman päivän, ja lopputulos on runsasproteiinista jauhoa, jota voidaan käyttää elintarvikkeiden tuotannossa soija- ja herneproteiinijauhon tapaan.

Air Proteinin menetelmä lyö monta kärpästä yhdellä iskulla.

Ensinnäkin se imee hiilidioksidia suoraan ilmasta ja muuntaa sen joksikin käyttökelpoiseksi tuotteeksi.

Toiseksi se merkitsee säästöjä elintarviketuotantoon, jossa voidaan nyt tuottaa proteiinia vähemmillä kustannuksilla ja resursseilla kuin perinteisessä maataloudessa.

Tutkimus on osoittanut, että mikrobien valmistaman proteiinin tuotantoon kuluu vain kymmenesosa vettä siitä, mitä soijapapujen kasvattaminen vaatii.

Samantyyppistä menetelmää on kehittänyt myös suomalainen Solar Foods -yritys, jolla on jo muutamia satoja grammoja päivässä proteiinijauhoa tuottava pilottilaitos.

Air Protein on hankkeessaan kuitenkin pidemmällä. Se on kerännyt yli 25 miljoonan euron pääoman tekniikan optimointiin ja massatuotannon aloittamiseen.

Yksi suurimmista haasteista on osoittaa, että proteiinia voidaan tuottaa suuressa mittakaavassa energiatehokkaasti ja ilmaston kannalta kestävällä tavalla.