Nykyään maapallon merien vedenpinnan korkeutta seurataan sateliiteilla. Satelliitin altimetri eli korkeusmittari lähettää joka sekunti Maata kohti noin 1 700 mikroaaltosysäystä, jotka heijastuvat merenpinnasta takaisin satelliittiin.
Vedenpinnan korkeus lasketaan ajasta, joka kuluu heijastuksen kulkuun takaisin satelliittiin.
Satelliitit mittaavat tiedot koko maapallolta kymmenessä päivässä
Satelliittimittausten avulla saadaan tiedot koko maapallolta – kaikista valtameristä ja pienemmiltäkin merialueilta – kymmenessä päivässä.
Lue myös:
Kun verrataan useiden mittausten tuloksia, voidaan laskea pois esimerkiksi tuulesta, aallokosta, merivirroista ja vuorovedestä johtuvat poikkeamat, jotka saattavat vaikuttaa yksittäisen mittauksen tuloksiin.
Näin voidaan laatia koko maapallon keskimääräinen meriveden korkeus esimerkiksi kalenterivuoden ajalta.
Jason-3 aloitti työnsä 2016. Se on vuoteen 2021 asti tärkein merien vedenkorkeutta mittaava satelliitti.
Vanhat mittarit olivat epätarkkoja
Ennen kuin ensimmäinen meriveden korkeutta mittaava satelliitti, yhdysvaltalais-ranskalainen TOPEX/Poseidon, lähetettiin avaruuteen vuonna 1992, käytettiin merenpinnan tason havainnointiin vedessä olevia vedenkorkeusmittareita.
Niiden tuloksiin liittyy kuitenkin monia epävarmuustekijöitä.
Lue myös:
Niillä ei voida tarkasti huomioida paikallisia ilmiöitä, kuten maankohoamista, jota tapahtuu esimerkiksi Perämerellä ja Suomenlahdella.
Kohoamista on jatkunut siitä lähtien, kun jääkausi päättyi 20 000–15 000 vuotta sitten ja jäämassojen painama maankuori alkoi nousta entiselle tasolleen.
Niinpä Oulussa tai Ruotsin puolella Luulajassa kiinteä vedenkorkeusmittari näyttäisi, että merenpinta laskee jopa sentin vuodessa.
Satelliitit ovat tarkkailleet vedenkorkeutta merissä vuodesta 1992 alkaen. Viiva näyttää vain nousevaa.
