Hugormens bid indeholder blodgift

7 myrkyllistä kasvia ja eläintä Pohjois-Euroopan kesässä

Lohikäärmeenmyrkky, kyyn purema ja ukonhattu. Kokosimme listan seitsemästä myrkyllisestä kasvista ja eläimestä, joihin voit törmätä lomaillessasi Pohjois-Euroopan maisemissa.

Pohjoisen Euroopan leveysasteita ei juuri tunneta myrkyllisistä lajeista, kuten tropiikkia. Siitä huolimatta täällä elää eläimiä, joita ei kannata taputtaa, ja kasveja, joita ei pidä syödä.

Tienpientareilla, merenpohjassa ja puutarhoissa piilee myrkyllisiä tuttavuuksia, jotka voivat aiheuttaa niin kovaa kipua kuin halvauksenkin muutamassa minuutissa.

#1 Louhikala - pistää lohikäärmeenmyrkyllä

Fjæsingens gift indeholder dragegift
© Shutterstock/Laura Dinraths

Louhikala on Pohjois-Euroopan myrkyllisin kala, ja se on melko yleinen Pohjanmerellä ja Tanskan, Ruotsin ja Norjan välisellä merialueella. Se on arka pohjakala, joka tuntiessaan itsensä uhatuksi kohottaa pystyyn selkäevänsä ja kiduskansiensa myrkylliset piikit.

Jos louhikalan päälle astuu, saa jalkaansa annoksen dracotoksiinia eli ”lohikäärmeenmyrkkyä”. Myrkky hajottaa punasoluja ja heikentää valkosoluja, mikä vaikeuttaa hapen pääsyä kudoksiin ja ehkäisee immuunijärjestelmän toimintaa. Pistoksesta voi seurata kovaa kipua, päänsärkyä, turvotusta, tulehdus ja huimausta.

Vaikka louhikala on myrkyllinen, se on syömiskelpoinen – Etelä-Euroopassa louhikalaa pidetään jopa suurena herkkuna.

Vastamyrkky: Louhikalan myrkky on lämpölabiilia eli myrkyn proteiinit alkavat hajota lämmössä. Uhri voi itse ehkäistä myrkyn vaikutusta pitämällä pistoskohtaa lämpimässä vedessä tai hautaamalla sen kuumaan hiekkaan noin tunniksi.

Tappavuus: Louhikalan myrkky tappaa harvoin, mutta sen aiheuttamat kuolemat eivät ole tavattomia.

#2 Myrkkykatko – haisee kissanpissalta ja tappoi Sokrateksen

Skarntyden indeholder nervegift
© Shutterstock/dadalia

Myrkkykatko on myrkyllinen kasvi, joka kasvaa yli 2 metriä korkeaksi ja jolla on pienet valkoiset sarjakukat. Se kasvaa tienpientareilla, puistossa ja puutarhhoissa ja kukkii myöhäisestä keväästä aikaiseen kesään. Tuore myrkkykatko haisee kissanpissalle. Haju ja myrkyllisyys tekevät siitä luontaantyöntävän tuttavuuden.

Sekä haju että myrkyllisyys ovat peräisin koniini-hermomyrkystä, joka katkaisee hermoimpulssien kulun lihaksiin ja estää niitä supistumasta. Myrkky aiheuttaa siten halvauksen, joka alkaa jaloista ja käsistä ja leviää hengityslihaksiin.

Myrkkykatkon myrkkyä käytettiin aiemmin teloittamiseen, ja esimerkiksi Sokrates kuoli, kun hänet määrättiin nauttimaan pikarillinen myrkkykatkosta uutettua juomaa. On toisaalta myös pohdittu, voisiko Sokrateksen juoma ollut tehty myrkkykatkon sukulaisesta, myrkkykeisosta, sillä sen myrkky on vielä voimakkaampaa. Myrkkykeisosta on lisätietoja edempänä listalla.

Vastamyrkky: Vastamyrkkyä ei ole.

Tappavuus: Pientenkin määrien nauttiminen voi johtaa kuolemaan muutamassa tunnissa.

#3 Ukonhattu – myrkkynuolien ainesosa

Stormhatten er en meget giftig plante
© Shutterstock/Bankiras

Ukonhattu eli aitoukonhattu on violettikukkainen perenna. Sillä on myös villi sukulaislaji, jota voidaan tavata Etelä-Suomessa metsissä. Koko kasvi on myrkyllinen, mutta eniten myrkkyä on sen siemenissä ja juurissa.

Ukonhatun myrkky on nimeltään akonitiini, ja se vaikuttaa sekä hermoihin että sydämeen. Se ehkäisee hermostossa lihaksille kulkevia impulsseja ja vaikuttaa myös verenkiertojärjestelmään ja siinä etenkin sydänlihakseen. Haukkaus ukonhattua voi siksi aiheuttaa oirekoktailin, johon kuuluu sormien ja jalkojen pistelyä, näköhäiriöitä, halvaantumista, oksentelua, rytmihäiriöitä ja hengityslama.

Ukonhatun myrkky on tunnettu pitkään, ja siitä on myös valmistettu esihistoriallisena aikana myrkkynuolia.

Vastamyrkky: Vastamyrkkyä ei ole.

Tappavuus: 2-4 grammaa ukonhattua voi tappaa ihmisen muutamassa tunnissa. Ison annoksen syönyt voi kuolla lähes välittömästi.

#4 Herhiläinen – 3 x voimakkaampi kuin tavallinen ampiainen

Den store gedehams har en kraftig gift
© Shutterstock/CarlosR

Herhiläinen on ampiaislaji, jolla on noin 4 senttimetrin mittainen ruumis, keltainen peräpää ja muutama musta poikkiviiva. Sitä tavataan usein loppukesästä niityillä, metsissä ja puutarhoissa valtaosassa Eurooppaa.

Herhiläinen voi - toisin kuin mehiläiset - pistää useita kertoja, ja sen myrkky on kolme kertaa niin voimakasta kuin tavallisen ampiaisen. Myrkky sisältää nimittäin suuria määriä asetyylikoliinia, joka voimistaa piston aiheuttamaa kipua.

Lisäksi myrkky sisältää fosfolipaasi A -entsyymiä, joka hajottaa soluseiniä ja on allergisoivaa. Pistos voi siksi aiheuttaa kipua, turvotusta ja punoitusta. Myrkylle allergiset voivat myös kärsiä voimakkaasta kutinasta, pahoinvoinnista ja hengitysteiden turvotuksesta.

Toisin kuin mehiläisiä herhiläisiä vetävät puoleensa keinovalo ja liha, joten ne voivat surista vierailulle, kun syöt terassilla lyhtyjen valossa pihviä.

Vastamyrkky: Jos uhri ei ole allerginen, pistos ei yleensä vaadi hoitoa. Allergiset voivat tarvita adrenaliinipistoksen, joka saa verisuonet supistumaan ja laajentaa hengitysteitä.

Tappavuus: Pistos tappaa harvoin, mutta niin voi käydä, jos allerginen saa piston kaulaan tai suuhun.

#5 Myrkkykeiso – kuolema minuuteissa

Gifttyden er en af de mest giftige planter
© Shutterstock/Elena Kirey

Myrkkykeiso on myrkkykatkon ilkeä pikkuveli. Se muistuttaa ulkonäöltään myrkkykatkoa mutta on pienempi, 50–100 senttimetrin korkuinen. Se kasvaa rannoilla, soilla ja jokien ja purojen varsilla ja kukkii loppukesästä.

Myrkkykeiso on nimensä mukaisesti erittäin myrkyllinen. Se sisältää runsaasti voimakasta hermomyrkkyä nimeltä kikutoksiini, joka myrkkykatkon koniinin tavoin vaikuttaa hermoimpulssien kulkuun lihaksiin ja estää niitä supistumasta. Se vain vaikuttaa koniinia nopeammin. Ennen kuin myrkyn vaikutus leviää hengityslihaksiin, se aiheuttaa myös oksentelua, kouristuksia, muistihäiriöitä ja kooman.

Myrkkykeiso muistuttaa syötäviä putkikasveja, kuten vuohenputkea, joten villiyrttejä kerätesssä on oltava varovainen.

Vastamyrkky: Vastamyrkkyä ei ole.

Tappavuus: Pientenkin annosten nauttimisen kerrotaan tappavan jopa 15 minuutissa.

#6 Kyykäärme – iskee verimyrkyllä, häviää minkille

Hugormens bid indeholder blodgift

Kyykäärmeellä on selässään tunnusomainen sahalaitakuvio, joka sukupuolesta riippuen voi olla ruskea tai lähes musta. Kyy voi myös olla yksivärinen. Kyitä tavataan kangasmailla ja muissa metsissä, pelloilla ja soilla, ja sen voi nähdä milloin tahansa kesällä etsimässä ruokaa ja lihottamassa itseään talvihorrosta varten.

Kyyn myrkky sisältää monenlaisia toksiineja. Eniten siinä on verimyrkkyjä, jotka estävät veren hyytymistä, hajottavat punasoluja ja aiheuttavat kudostuhoa. Purema aiheuttaa mm. turvotusta ja pistelyä.

Vaikka kyy on myrkyllinen, sillä on luonnossa luontaisia vihollisia. Yksi niistä on minkki, joka voi popsia kyyn suuhunsa, jos sattuu sellaiseen törmäämään.

Vastamyrkky: Kyyn myrkylle on olemassa vastamyrkky, mutta senkin käytöllä on omat riskinsä, sillä se voi aiheuttaa allergisen reaktion.

Tappavuus: Kyyn purema tappaa vain harvoin, ja aikuisella riski kuolla ampiaisen pistoon on suurempi. Lasten kohdalla tilanne on toinen, sillä kyyn myrkky vaikuttaa lapsiin voimakkaammin.

#7 Kielo – kaunis mutta vaarallinen

Liljekonvallen indeholder giftige glykosider
© Shutterstock/Nebuvo

Kielo on hyvin yleinen kasvi sekä metsissä että puutarhoissa. Sillä on leveät vihreät lehdet ja valkoiset kellomaiset kukat, joista kehittyy myöhemmin kesällä punaisia marjoja. Se kukkii touko-kesäkuussa. Kielon tuoksu on voimakas ja makea. Kauniin ulkokuoren ja hyvän tuoksun ei kannata antaa hämätä, sillä koko kasvi on myrkyllinen ja sisältää saponiineja ja muita glykosideja.

Glykosidit ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka kooostuvat yhdestä tai useasta sokerimolekyylistä ja runko-osasta. Niitä on olemassa hyvin monentyyppisiä, kuten kielon myrkyt.

Sydämeen vaikuttavat glykosidit kiihdyttävät sydämen pumppaustehoa, mikä voi aiheuttaa rytmihäiriöitä ja sydänpysähdyksen. Saponiineilla on liuottava vaikutus, ja ne voivat aiheuttaa hemolyysin eli hajottaa punasoluja.

Kielo on sekoitettu toisinaan syötävään karhunlaukkaan. Karhunlaukan lehdet tuoksuvat valkosipulilta, ja Suomessa sitä esiintyy vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Kielon marjat voivat houkutella etenkin pieniä lapsia ja aiheuttaa myrkytyksen.

Vastamyrkky: Varsinaista vastamyrkkyä ei ole, mutta myrkyn vaikutuksia voidaan hoitaa useilla eri lääkkeillä.

Tappavuus: Nauttiminen voi olla vaarallista etenkin lapsille.

Lue myös:

De nedbørsfattige områder omkring de 30. breddegrader er et resultat af den globale atmosfæriske cirkulation.
Sää

Tästä syystä päiväntasaajan pohjois- ja eteläpuolella on kuivaa

1 minuuttia
Luonto

Hiekanjyvä vilisee bakteereja

2 minuuttia
Raaka-aineet

Lähi-idässä oli öljylle suotuisat syntyolot

1 minuuttia

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!