Englannin itärannikon ja Tanskan välissä on 575 000 neliökilometriä vettä, Pohjanmeri. Vielä runsaat kymmenen tuhatta vuotta sitten alue näytti kuitenkin aivan toiselta.
Viime jääkauden aikana nykyinen merenpohja oli vehreä manner, jossa oli kukkuloita, metsiä ja laajoja alankoja. Siellä eli monenlaisia eläimiä peuroista alkuhärkään, ja niiden jäljillä kulki metsästäjä-keräilijäkansoja.
Tutkijat ovat antaneet Britannian ja nykyisen Manner-Euroopan yhdistäneelle maa-alueelle nimeksi Doggerland.
Noin 9 000 vuotta sitten jäätiköt alkoivat sulaa ja vetäytyä kohti pohjoista. Sulavedet nostivat merenpintaa ja Doggerland alkoi vähitellen jäädä veden alle. Suunnilleen 8 000 vuotta sitten osa Norjan mannerjalustaa romahti ja synnytti tulva-aallon, joka pyyhkäisi mennessään viimeisenkin Doggerlandin kuivan alueen.
Brittiläisen Bradfordin yliopiston tutkijat aikovat etsiä Doggerlandin asukkaiden jälkiä merenpohjasta. Kaivauksia meren alla ei tarvitse tehdä, vaan avuksi otetaan magneettikenttiä luotaava tekniikka.
Muinaisten metsästäjä-keräilijäkansojen jälkiä etsitään laivan perässä vedettävällä magnometrilla, joka havainnoi merenpohjan magneettikenttiä. Niistä tutkijat toivovat löytävänsä merkkejä muinaisesta asutuksesta.
”Pienet muutokset magneettikentässä voivat olla merkkejä maaston muutoksista”, selittää Ben Urmston, yksi tutkijaryhmän jäsenistä.
Jään sulaminen loi Eurooppaan paratiisin
Kun jää alkoi sulaa Pohjois-Euroopassa viimeisen jääkauden jälkeen 18 000 vuotta sitten, Doggerland muuttui jäätasangosta tundraksi. Jään sulaminen sai kuitenkin myös merenpinnan kohoamaan, joten ajan mittaan Doggerland kutistui vähä vähältä.
Pohjoinen Doggerland on arvoitus
Tutkijat ovat vuosikymmeniä olettaneet, että Doggerland ulottui Shetlandinsaarille asti. Nykyään mm. arkeologi Vincent Gaffney kuitenkin arvelee, että alueen pohjoisosa saattoi olla veden peitossa.
Thames ja Rein yhdistyivät
Doggerlandissa oli paljon jokia. Noihin aikoihin muun muassa Thames, Rein ja Maas kohtasivat ja virtasivat sitten yhtenä suurena jokena nykyisen Englannin kanaalin kohdalla.
Jättijärvi oli eläinten paratiisi
Nyky-Britannian itärannikolla oli jopa 170 km pitkä järvi, jota kutsutaan nimellä Outer Silver Pit. Siellä on varmasti ollut runsaasti eläimiä.
Doggerland oli täynnä riistaa
Noin 12 000 vuotta sitten metsästäjä-keräilijät saapuivat Doggerlandiin. Metsästäjät pysyttelivät todennäköisesti vesistöjen lähellä, jossa he pyysivät kalaa, lintuja ja muuta riistaa.
Kivivyöry aiheutti katastrofin
Noin 8 150 vuotta sitten osa Norjan mannerjalustasta romahti. Seurasi valtava hyökyaalto, joka huuhtoi yli tuolloin jo saaripahasiksi kutistuneen Doggerlandin jäännösten.
”Koska tutkittava alue oli aikoinaan veden pinnan yläpuolella, on pieni mahdollisuus, että löydämme todisteita metsästäjä-keräilijäkansoista. Se olisi hienoa.”
Miten Doggerlandissa elettiin?
Tutkijat toivovat löytävänsä merenpohjasta merkkejä vanhoista tunkioista ja muista asumuksien jäljistä. Eläinten luista, äyriäisten kuorista ja muista orgaanisista jätteistä voidaan päätellä, miten Doggerlandin muinaiset asukkaat elivät.
Jo aikaisemmin Englannin rannikon edustalta on löydetty muun muassa villamammutin luita ja saksanhirven sarvia sekä ihmisasutuksen jälkiä, kuten muinaisia metsästysaseita, kivestä tehtyjä työkaluja ja jopa neandertalinihmisen pääkallo.
Suurin osa tähänastisista löydöistä on kuitenkin tehty sattumalta, eivätkä esineet ole olleet alkuperäisellä paikallaan. Siksi varmaa tietoa Doggerlandin asukkaista ja heidän elämästään on hyvin vähän.
Doggerlandin tutkimisella on kiire. Pohjanmerelle suunnitellaan jo lähitulevaisuudessa rakennettavaksi laajoja tuulivoimapuistoja. Arkeologit haluavat päästä töihin ennen kuin niiden rakentaminen tuhoaa muinaisten asukkaiden jäänteet.