Hävinnyt lintu yritetään herättää eloon miljoonahankkeella
Linnun taru oli lopussa 1600-luvulla. Lajin uskotaan kuolleen sukupuuttoon liiallisen metsästyksen takia.
Yhdysvaltalainen yksityisyritys haluaa palauttaa sukupuuttoon kuolleen jättiläislinnun elävien kirjoihin. Lajin viimeiset edustajat sinnittelivät Mauritiuksessa 350 vuotta sitten.
Intian valtameressä Afrikan itäpuolella sijaitsevassa Mauritiuksen saarivaltiossa olisi voinut vielä 350 vuotta sitten nähdä harvinaisen jättiläislinnun, mauritiuksendodon eli drontin.
Laji muistutti ulkonäöltään kalkkunaa, vaikka se kuului kyyhkylintuihin. Perimätiedon mukaan dodojen ääntelyssä oli paljon samaa kuin hanhien kaakatuksessa.
Mauritiuksen dodokanta kääntyi jyrkkään laskuun pian sen jälkeen, kun eurooppalaiset löysivät saaret.
Noin metrin korkuinen ja 20 kilon painoinen jättiläiskyyhky oli lentokyvytön, eikä se ymmärtänyt pelätä ihmisiä.
Dodot ilmeisesti suorastaan hakeutuivat niiden hollantilaisten seuraan, jotka saapuivat Mauritiukseen 1500- ja 1600-luvuilla.
Eurooppalaiset metsästivät mauritiuksendodoja ravinnoksi, ja niitä tappoivat myös kotieläimet, kuten koirat, ja laivojen mukana tulleet vieraslajit, kuten rotat. Lintujen munat maistuivat monille nisäkkäille.
Sukulainen munii
Yhdysvaltalainen suuryritys aikoo palauttaa mauritiuksendodon elävien kirjoihin hankalalla ja kalliilla hankkeella.
Bio- ja geenitekniikka-alalla toimiva Colossal Biosciences uskoo pystyvänsä herättämään lajin eloon soveltamalla kantasolumenetelmää.
Yhtiön tutkimusjohtaja Beth Shapiro kertoi brittilehti The Guardianille kiinnostuneensa sukupuuttoon kuolleesta jättiläislinnusta yli 20 vuotta sitten, kun hän oli nähnyt sen museossa.
Mauritiuksendodo ei ole suinkaan ensimmäinen hävinnyt eläinlaji, jota Colossal Biosciences on pitänyt elvyttämishankkeen arvoisena. Yhtiön tutkimuskohteita ovat olleet muun muassa villamammutti ja pussihukka, josta on käytetty myös nimiä tasmaniantiikeri ja -susi.
Colossal Biosciences on kertonut jo onnistuneensa kartoittamaan mauritiuksendodon koko perimän luunäytteistä ja muista jäännöksistä. Toisin sanoen lajin perinnölliset ominaisuudet ovat selvillä.
Seuraavassa vaiheessa perimä siirretään toisen kyyhkylinnun soluun. Mauritiuksendodo oli läheistä sukua yhä olemassa olevalle hartiahuivikyyhkylle, jota esiintyy muuan muassa Intialle kuuluvissa Nikobaarien saarissa.
Piirros esittää myös drontiksi kutsuttua mauritiuksendodoa. Dodo-nimitykselle on esitetty kilpailevia selityksiä. Yhden mukaan se tulee portugalin kielen doudo-sanasta, joka tarkoittaa tolloa. Mauritiuksendodot söivät kasviravintoa, kuten siemeniä ja pähkinöitä, ja tekivät pesänsä maahan.
Jotta syntyisi mauritiuksendodon kaltainen lintu, alkion pitää perustua perimältään muokattuun soluun. Kaikki linnut lisääntyvät munimalla, ja poikanen kehittyy munan suojissa. Niinpä hävinnyttä lajia ei ole mahdollista herättää eloon ilman sijaisemoa.
Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, syntyy lintu, joka on jonkinlainen hartiahuivikyyhkyn ja mauritiuksendodon välimuoto.
Erittäin vaikea tehtävä
Menetelmä tuottaa toisin sanoen risteymän, joka ymmärretään biologiassa kahden perimältään erilaisen yksilön jälkeläiseksi. Syntyvä lintu ei siis vastaa ominaisuuksiltaan mauritiuksendodoa.
Elvytyshankkeeseen osallistuva Euroopan molekyylibiologian laboratorion varajohtaja Ewan Birney kuvaa tehtävää The Guardianin jutussa erittäin vaikeaksi.
Birney tuo tiedotteessa esiin myös eettisiä ongelmia. Keskeisiä kysymyksiä on, mitä päämääriä hanke palvelee. Monista tutkijoista olisi tärkeämpää edistää nykyisten lajien säilymistä. He katsovat, että yritykset herättää eloon hävinneitä lajeja vaativat panoksia, joille olisi parempaa käyttöä.
Colossal Biosciences pitää sukupuuttoon kuolleiden lajien palauttamiseen tähtäävää työtä yhtenä keinona selvittää mahdollisuuksia ehkäistä jatkuvaa lajikatoa.
Yhtiö on valmis käyttämään 150 miljoonaa dollaria siihen, että nykylintujen joukko täydentyy mauritiuksendodon kaltaisella linnulla tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.