Piteraq on Grönlannin inuiittien käyttämä nimitys äkillisestä voimakkaasta tuulesta.
Nimitys viittaa yllätyshyökkäykseen ja kuvaa tapahtumien kulkua erittäin osuvasti.
Piteraqeja esiintyy eniten kylminä kirkkaina tuulettomina öinä, jolloin mannerjäätikön yläpuolinen ilmamassa jäähtyy voimakkaasti.
Tällöin jään päälle muodostuu paksu erittäin kylmä ilmakerros, joka ei sekoitu sitä peittävään lämpimämpään ilmaan.
Koska kylmä ilma on lämmintä raskaampaa, se alkaa liikkua painovoiman vaikutuksesta jään pintaa pitkin alaspäin siellä, missä maantieteellisiä esteitä ei ole.
Kylmä ilma pääsee Grönlannissa monin paikoin virtaamaan mannerjäätiköltä alavammille seuduille samaan tapaan kuin lumivyöryt vuoristossa.
Ilmavirtauksella on taipumus vahvistaa itseään kohdissa, joissa ilma pakkautuu, kuten solissa.
Kun jatkuvasti voimistunut tuuli saapuu rannikolle, sen nopeus voi ylittää selvästi hirmumyrskyn rajan eli 32,7 metriä sekunnissa.
Piteraq muistuttaa ukkos- tai kuuropilvestä putoavia kylmiä ilmavirtauksia eli syöksyvirtauksia, joiden tiedetään puhaltavan pahimmillaan 50 metrin sekuntinopeudella.
Grönlannin itärannikolla sijaitsevassa Ammassalikissa mitattiin 6.2.1970 tuulen nopeudeksi yli 250 kilometriä tunnissa, ennen kuin piteraq rikkoi tuulimittarin.