Darwinin 150 vuotta sitten esittämän kysymyksen vastaus hahmottuu
Kansainvälinen tutkimusryhmä on käynyt läpi yli miljardi havaintoa saadakseen selville eri lajien esiintyvyyden maailmassa.
Tutkimuksen mukaan leopardi (Panthera pardus) on harvinainen tai melko harvinainen laji.
Osaako joku selittää, miksi jotain lajia esiintyy laajasti ja sen edustajia on paljon, kun taas jollain sen sukulaislajilla on pieni esiintymisalue ja sen edustajia on vähän?
Charles Darwin esitti suunnilleen tällaisen kysymyksen yli 150 vuotta sitten julkaisemassaan Lajien synty -kirjassa.
Kansainvälinen tutkimusryhmä, johon kuului tutkijoita Saksan integratiivisen biodiversiteettitutkimuksen keskuksesta (iDiv), Hallen–Wittenbergin Martin Luther -yliopistosta ja Floridan yliopistosta, on saattanut päästä jyvälle asiasta.
Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistussa artikkelissa selvitetään, kuinka monta lajia on yleisiä ja yksilömäärältään suuria ja kuinka monta harvinaisia.
Yli miljardi havaintoa
Käyttämällä hyväksi Global Biodiversity Information Facility (GBIF) -tietokantaan tallennettuja havaintoja tutkijat saivat selville, että monet harvinaisina pidetyt lajit eivät olekaan sellaisia.
Tutkimuksessa käytiin läpi yhteensä yli 1,38 miljardin havainnon aineisto vuosilta 1900–2019.
”GBIF-tietokanta on erinomainen aineisto kaikenlaiselle biodiversiteettiin liittyvälle tutkimukselle etenkin siksi, että se kokoaa yhteen sekä ammattilaisten että maallikoiden eri puolilla maailmaa keräämät tiedot”, toteaa professori Corey Callaghan Floridan yliopistosta tiedotteessa.
Yleiskuvan saamiseksi lajit jaettiin 39 ryhmään, kuten lintuihin ja hyönteisiin. Tavoitteena oli määrittää ”maailmanlaajuisten lajien esiintymisrunsauden jakauma” (gSAD, global species abundance distribution).
Lintulajien osalta tutkimus paljasti muun muassa, että on olemassa hyvin harvinaisia lajeja, kuten srilankanriippukaija, harvinaisia lajeja, kuten kanahaukka, ja yleisiä lajeja, kuten varpunen.
Jo 1900-luvun puolivälissä insinööri Frank W. Preston esitti, että maailmanlaajuiset lajit noudattavat logaritminormaalijakaumaa: ani harvat lajit ovat hyvin yleisiä tai hyvin harvinaisia, ja suurin osa lajeista on melko yleisiä tai melko harvinaisia.
”Jännää on se, että Prestonin vuosikymmeniä sitten ennustama ilmiö tulee selvästi esiin maapallon mittakaavassa, kun selvitetään lajien täydellinen levinneisyys”, selittää professori Henrique Pereira tiedotteessa.
”Kun tietoa on vähän, näyttää siltä, että useimmat lajit ovat hyvin harvinaisia. Kun havaintoja saadaan lisää, kuva muuttuu. Käy ilmi, että harvinaisia lajeja on itse asiassa enemmän kuin hyvin harvinaisia.”
Tutkijat selvittävät seuraavaksi, kuinka monta lajia todellisuudessa on olemassa. Lintuja on luokiteltu paljon, mutta hyönteisiä ja merieläimiä vähemmän. GBIF-tietokanta on osoittautunut tehokkaaksi apuvälineeksi.
Pitkällä aikavälillä uusien tietojen odotetaan valottavan niitä evolutiivisia ja ekologisia prosesseja, jotka vaikuttavat lajien levinneisyyteen, sekä ihmisen vaikutusta niihin.