Tiedetään, että lämmin merivesi sulattaa vähitellen Länsi-Antarktiksen jääpeitettä ja että kilometrien paksuisessa jäässä on niin paljon vettä, että jään sulaessa merenpinnan taso voi nousta useita metrejä.
Ilmastotutkijat yrittävät nyt selvittää, miten jäätikkö käyttäytyi edellisellä jääkausien välisellä ajalla eli interglasiaalikaudella 129 000–116 000 vuotta sitten. Tuolloin maapallon lämpötila muistutti nykyisiä lämpötiloja. Sortuiko jäätikkö tuolloin kokonaan? Ja miten jää käyttäytyy tulevaisuudessa?
Nyt tutkijat ovat löytäneet johtolankoja omituisen otuksen sisuksista. Tämä laji on viihtynyt Länsi-Antarktiksen hyisissä vesissä miljoonien vuosien ajan.
Biologeista, geneetikoista, tietotekniikan asiantuntijoista ja jäätikkötutkijoista koostunut 11 tutkijan ryhmä on löytänyt luovan tavan tutkia merenpinnan tasoa menneisyydessä.
Tutkijat kartoittivat Pareledone turqueti -mustekalan perimää kaikkiaan 96:n kolmen viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana tutkimustarkoituksiin kerätyn yksilön avulla. Kartoituksen avulla tutkijat pystyivät selvittämään, miten eri mustekalapopulaatiot ovat liikkuneet ja lisääntyneet satojen tuhansien vuosien aikana.
Todennäköisin vaihtoehto on romahdus
Erityisesti tutkijat tarkkailivat niitä Pareledone turqueti -mustekaloja, jotka oli pyydetty eteläiseltä Weddellinmereltä ja Rossinmereltä. Näiden merien välissä on satojen kilometrien laajuinen jääpeite.
Kun Länsi-Antarktiksen jäätikön kummallakin puolella olevissa merissä eläneiden mustekalojen perimästä löytyi viitteitä siitä, että populaatiot ovat lisääntyneet keskenään noin 125 000 vuotta sitten, tutkijat kallistuivat jäätikön romahduksen kannalle.
Pareledone turqueti -mustekala liikkuu yleensä ainoastaan petoja vältelläkseen. Mustekalan perimästä tutkijat löysivät kuitenkin selviä merkkejä siitä, että Länsi-Antarktiksen jäätikön eri puolilla elävät populaatilot ovat joskus lisääntyneet keskenään.
Hyvin teoreettisella tasolla on tietenkin mahdollista, että lonkeroiset rakastajat ovat uineet koko matkan Antarktiksen ympäri, mutta tutkijoiden tulokset viittaavat pikemminkin siihen suuntaan, että selitys on synkkä.
”Tutkimuksemme osoittaa, että täydellinen Länsi-Antarktiksen jäätikön romahdus on todennäköisin vaihtoehto”, kertoo tutkimuksen johtaja Sally Lau australialaisesta James Cookin yliopistosta IFLScience-julkaisulle.
Tutkijat pitävät havaintoa tärkeänä, sillä tulokset viittaavat siihen, että Länsi-Antarktiksen jääpeite ei ole niin vakaa kuin on toivottu. Se voi olla vaarassa romahtaa, vaikka maapallon lämpötila nousisikin alle 1,5 astetta, joka on Pariisin sopimuksen kaikkein kunnianhimoisin tavoite.
Tutkimusta ei ole vielä vertaisarvioitu, ja se odottaa vielä julkaisua tieteellisessä julkaisussa. Se on kuitenkin jo julkaistu biorxiv-palvelussa.