Ääniaallot paljastavat sukellusveneet
Tukholman vesillä on etsitty kiivaasti vedenalaista alusta. Vieraan vallan sukellusveneeksi arveltu alus on saanut koko Ruotsin suunniltaan. Maailmansotien välisestä ajasta lähtien paras tapa paikantaa sukellusveneitä on ollut kaikuluotain.
Ruotsin puolustusvoimat hakee Tukholman läheisiltä vesiltä vierasta alusta kissojen ja koirien – ja onneksi myös hieman teknisempienkin välineiden avulla.
Vedenpinnan yläpuolella olevat alukset voidaan havaita tutkalla, lasertutkalla ja infrapunakameralla, mutta pinnan alle ulottuvassa etsinnässä on aina paras turvautua ääniaaltoihin.
Sukellusveneellä on ainutlaatuinen ääniprofiili
Akustisessa eli ääniaaltoihin perustuvassa paikantamisessa on kaksi menetelmää, aktiivinen ja passiivinen.
Passiivisessa menetelmässä kuunnellaan ääniä, joita tuottavat esimerkiksi sukellusveneen moottorit, potkurit ja pumput.
Kullakin sukellusvenetyypillä on oma ainutlaatuinen akustinen profiilinsa, jonka kokeneet kaikuluotaimen käyttäjät voivat tunnistaa. Vedenalaiset äänet tallennetaan hydrofoneiksi kutsutuilla mikrofoneilla.
Hydrofoneja voidaan vetää vedessä laivan tai sukellusveneen perässä, tai niitä voidaan sijoittaa merenpohjaan suurina verkostoina, kuten etenkin Yhdysvallat teki kylmän sodan aikana.
Kaiku paljastaa sukellusveneen matkan
Aktiivisessa menetelmässä lähetetään kaikuluotaimella äänisignaalia ja kuunnellaan kaikua, joka syntyy, kun signaali heijastuu takaisin esimerkiksi sukellusveneestä.
Nykyaikaisilla kehittyneillä kaikuluotainjärjestelmillä voidaan arvioida etäisyys sukellusveneeseen ja lisäksi erottaa alukset esimerkiksi kalaparvista ja valaista.
Kehitteillä on myös tarkkoja ”kaikuprofiileja”, joilla sukellusvenetyypit voitaisiin erottaa toisistaan kaiun perusteella.
Yhdysvaltojen laivasto on kehittänyt kolmannenkin ääneen perustuvan paikannusmenetelmän. Siinä mereen heitetään lentokoneesta tai laivasta ”äänipoijuja”, joilla voidaan sekä kuunnella vedenalaisia ääniä että lähettää kaikuluotainsignaalia.