Palkittu David Julius työskentelee Kalifornian yliopistossa San Franciscossa Yhdysvalloissa, ja hän tutki 1990-luvulla, miksi chilin syöminen saa aikaan polttavan tai jopa tuskallisen aistimuksen ja miksi vahvasti maustetun ruoan syöminen voi saada olon tuntumaan kuumalta.
Yhdessä työtovereidensa kanssa Juliuksen onnistui usean vuoden jälkeen tunnistaa reseptorimolekyylit, jotka reagoivat kapsaisiiniin eli chilin vaikuttavaan aineeseen ja lähettävät aivoihin lämpönä rekisteröitävän hermoimpulssin.
Sama reseptori, joka sai nimen TRPV1, lähettää aivoihin impulssin myös silloin, jos se rekisteröi oikeasti lämpöä, kun taas TRPM8-reseptori tiedottaa kylmästä.
Toinen palkittu on myös Yhdysvalloista. Ardem Patapoutian Scripps Research Howard Hughes Medical Institutesta on tutkinut sitä, miten ihminen rekisteröi mekaanista ärsytystä, kuten kosketusta.
Patapoutian valikoi 72 geeniä, joiden hän epäili auttavan ihon reseptoreita tuntemaan kosketuksen. Huolellisten tutkimusten jälkeen hän pystyi sulkemaan pois 71 geenin roolin ja 72. geeni osoittautui jättipotiksi. Ilman sitä laboratorion petrimaljassa olevat solut eivät enää reagoineet fyysiseen ärsytykseen.
Havainnot, joiden ansiosta Nobelin palkinto nyt jaettiin, on tehty jo useita vuosia sitten, mutta Nobel-komitea päätti jakaa palkinnon Juliukselle ja Patapoutianille tänä vuonna, koska heidän tutkimuksensa on ollut äärimmäisen tärkeää ihmisen elimistön toiminnan ymmärtämiselle.
Ilman kehon kykyä rekisteröidä lämpötilaa ja mekaanista ärsytystä ihminen ei voisi kokea ympäristöään, ja Juliuksen ja Patapoutianin työ loi pohjan kokonaiselle sarjalle tärkeitä havaintoja, joita ihmisen tuntoaistista on tehty.
Moni oli odottanut, että vuoden lääketieteen ja fysiologian palkinto olisi annettu COVID-19-tautiin liittyvästä tutkimuksesta, mutta luonnontieteen nobelit jaetaan yleensä joitakin vuosia läpimurtojen jälkeen eli vasta, kun tutkimus on osoittanut suuren potentiaalinsa.