Vanhan elämänviisauden mukaan tukka märkänä ei pidä lähteä liehumaan ulos, kun on kylmää. Siinä piileekin totuuden siemen. Vesi ei sinänsä aiheuta vaaraa, mutta se altistaa vilustumiselle epäsuorasti.
Kun liikkuu ulkona hiukset märkinä, vesi alkaa haihtua. Haihtuminen vaatii energiaa, ja tässä tapauksessa se on ihon lämpöä. Siksi pää jäähtyy.
Kylmyys heikentää limakalvoja
Kun ulkona on valmiiksi kylmää, myös nenä ja kaula kylmenevät. Tutkimusten mukaan ylähengitysteiden viileneminen suurentaa riskiä saada flunssavirustartunta.
Yhden syy-yhteyttä koskevan teorian mukaan ylähengitysteiden limakalvot kärsivät kuivuudesta ja kylmyydestä, joten ne eivät pysty torjumaan tehokkaasti viruksia. Siksi altistuminen johtaa helpommin sairastumiseen.
Lisäksi kylmässä hengitysteiden verisuonet supistuvat. Koska veri kuljettaa viruksia nujertavia valkosoluja, veren virtauksen hidastuminen aiheuttaa sen, että hengitysteihin tulee niitä vähemmän.
Kolme tekijää suojaa flunssalta
1. Lima ja karvat pidättävät viruksia
Limakalvojen rauhasten erite (vihreä) estää yhdessä värekarvojen kanssa viruksia (sininen) tunkeutumasta limakalvon soluihin ja aiheuttamasta tartuntaa.
2. Solut antavat hälytyksen
Solujen pinnalla sijaitsevat reseptorit aktivoituvat, kun ne kohtaavat viruksia, ja lähettävät immuunijärjestelmälle avunpyynnön.
3. Puolustus tarttuu aseisiin
Kehon omat kemialliset aseet, solujen tuottamat entsyymit, myrkyt ja välittäjäaineet, alkavat tehdä selvää viruksista. Palelevan ihmisen aseistus ei toimi kunnolla.
On myös esitetty, että flunssavirukset heikentävät itse solujen immuunivastetta. Vuonna 2015 Yalen yliopiston tutkijat osoittivat, että kehon hälytysjärjestelmä toimii huonommin matalissa lämpötiloissa.
Kun solu joutuu flunssaviruksen hyökkäyksen kohteeksi, se varoittaa normaalisti naapureitaan tartuntavaarasta, jotta ne ehtivät nostaa puolustusvalmiuttaan. Tämä varoitusjärjestelmä alkaa kuitenkin hyytyä lämpötilan laskiessa.