Pyörryttää, hikoiluttaa ja tuntuu, että jos tekee yhdenkin väärän liikkeen, oksentaa takuuvarmasti.
Pahoinvoinnin voi laukaista miltei mikä tahansa autokyydistä syöpähoitoihin. Useimmille pahoinvointi on vain ohimenevä vaiva, mutta jotkut kärsivät siitä kroonisesti, jolloin se voi haitata normaalia elämää ja huonontaa elämänlaatua.
Sen lisäksi, että pahoinvointi on inhottavaa kokea, se voi aiheuttaa väsymystä ja ruokahaluttomuutta, mikä taas voi johtaa painon putoamiseen. Usein toistuva oksentaminen taas saa aikaan sen, että hapan oksennus vahingoittaa ruokatorvea ja hampaita.
Vaikka pahoinvointi on suhteellisen yleinen vaiva ja voi johtaa toisinaan vakaviinkin seurauksiin, siitä on tiedetty hyvin vähän – ainakin tähän asti.
Nyt tutkijat ovat selvittäneet, miten pahoinvointi saa alkunsa – ja ovat jo täyttä päätä hyödyntämässä uutta tietoa pahoinvoinnin estämiseen.
Pahoinvointi voi johtua monesta eri syystä
Pahoinvointi itsessään ei ole sairaus vaan yhdistelmä erilaisia oireita, jotka voivat johtua monista eri syistä. Oireisiin lukeutuvat huimaus, epämukava olo ja mahakipu, ruokahaluttomuus, hikoilu, sisäelimiä ympäröivien lihasten hallitsematon supistelu ja lopuksi oksentaminen.
Yli puolet kemoterapiaa eli sytostaattihoitoa saavista syöpäpotilaista kärsii vakavasta pahoinvoinnista.
Jotkut eivät saa oksennettua, ja se voi tuntua vielä pahoinvointiakin ikävämmältä. Tämä johtuu siitä, että oksentaessa aivoissa vapautuu endorfiineja, jotka saavat aikaan hyvänolon tunteen. Siksi oksentaminen tuntuu parantavan oloa. Jos oksentaminen ei onnistu, myös endorfiinit jäävät vapautumatta, eikä olo helpotu.
Moni eri tekijä voi saada aikaan pahoinvointia, ja koska tekijät vaikuttavat elimistöön eri tavoin, tie pahoinvointiin on aina erilainen.
Matkapahoinvointi ja huimaus johtuvat tasapainoa aistivan sisäkorvan tai pikkuaivojen häiriöstä, kun taas ylensyönti saa aikaan pahoinvointia vaikuttamalla mahalaukun venymistä tarkkaileviin reseptoreihin.
Aina ei ole selvää, miksi elimistö reagoi näihin ärsykkeisiin pahoinvoinnilla. Joissakin tilanteissa pahoinvoinnista voi olla jopa hyötyä. Jos pahoinvointi johtuu esimerkiksi liiallisesta alkoholin kulutuksesta tai pilaantuneen ruoan syömisestä ja johtaa oksentamiseen, se voi auttaa elimistöä rajaamaan vahinkoja. Oksentaminen auttaa poistamaan elimistöstä myrkyllisiä aineita ennen kuin ne pääsevät verenkiertoon.
Tästä johtuu oletettavasti myös se, miksi jotkut lääkkeet, kuten syöpä- tai diabeteslääkkeet, voivat aiheuttaa pahoinvointia – elimistö tulkitsee lääkkeet myrkyiksi, joista on päästävä eroon.
Pahoinvoinnin monet syyt ovat olleet selitys sille, miksi tutkijoiden on ollut niin vaikeaa kartoittaa, mistä pahoinvointi johtuu. He ovat kuitenkin jo pidempään epäilleet, että tietyllä aivojen osalla on jotain tekemistä asian kanssa.
Aivot panevat oksentamaan
Tutkijat havaitsivat jo 1950-luvulla, että pahoinvointiin liittyi aivorungon ydinjatkeessa sijaitseva area postrema -niminen alue. 1980-luvulla tehdyissä kokeissa selvisi, että alueen stimulointi sähköllä sai hiirissä aikaan pahoinvoinnin kaltaisia oireita. Jos area postrema taas vahingoittui hiirillä, ne eivät kyenneet tuntemaan pahoinvointia.
Nykyisin tutkijat tietävät, että area postrema saa aikaan pahoinvointia, jos aivot havaitsevat veressä tiettyjä myrkkyjä tai hormoneja. Tästä johtuvat niin raskauspahoinvointi, krapulan aikaansaama pahoinvointi kuin tiettyjen lääkkeidenkin aiheuttama pahoinvointi – mutta ei matkapahoinvointi, jonka syy on muualla aivoissa.
Aivojen area postreman kyky reagoida veressä oleviin aineisiin johtuu sen sijainnista. Area postrema sijaitsee aivorungon niin kutsutussa neljännessä aivokammiossa eli sen aivojen osan ulkopuolella, jota veri-aivoeste ympäröi. Este pitää mahdollisesti haitalliset aineet poissa aivosoluista – mutta samaiset aineet pääsevät siis area postremaksi kutsutulle alueelle.
Tässä aivojen osassa aineet aktivoivat niin kutsutun CTZ-alueen – kemoreseptorien trigger-alueen – joka sisältää suuren määrän eri aineille herkkiä reseptoreita. Sen jälkeen CTZ-alue lähettää viestin aivojen muihin osiin ja muualle elimistöön, mikä saa aikaan pahoinvointia ja oksentamista.
Hermosto valmistelee elimistöä oksentamiseen
Aivojen osa nimeltä area postrema saa aikaan oksentamisen – mutta ennen sitä se auttaa elimistöä valmistautumaan tulossa olevaan ruoantähteiden ja mahahappojen tulvaan.
1. Myrkylliset aineet aiheuttavat pahoinvoinnin aivoissa
Pahoinvointia aiheuttaa muun muassa erilaisten myrkkyjen, kuten alkoholin, nauttiminen. Aineet pääsevät verenkiertoon, josta ne kulkeutuvat aivoihin. Aivoissa pahoinvointia säätelevän osan eli area postreman hermosolujen pinnassa olevat reseptorit aktivoituvat.
2. Hermot valmistelevat elimistöä oksentamiseen
Area postrema aktivoi hermot, jotka valmistelevat elimistöä tulossa olevaan oksentamiseen: esimerkiksi syljen eritys lisääntyy, sillä sylki neutraloi mahahappoja suussa, ja henkitorvi sulkeutuu, ettei oksennus pääse sinne.
3. Lihakset työntävät mahalaukun sisältöä ylöspäin
Kun elimistö on valmis, area postrema käynnistää sympaattisen hermoston, joka saa mahalaukkua ympäröivät lihakset supistumaan ja työntämään oksennusta ylöspäin. Lisäksi syke kiihtyy, kehon lämpötila nousee ja hikirauhaset aktivoituvat.
Monet nykyisistä pahoinvointilääkkeistä toimivat estämällä CTZ-alueen reseptoreiden toimintaa. Ongelmana on se, että reseptoreita on lukuisia erilaisia, eikä lääke vaikuta aina juuri pahoinvointia aiheuttavaan reseptoriin. Lisäksi reseptoreita on myös muualla elimistössä tekemässä tärkeitä tehtäviä, jotka eivät liity pahoinvointiin, ja siksi lääkkeellä voi olla haitallisia sivuvaikutuksia.
Tästä syystä uudentyyppisiä lääkkeitä pahoinvointiin kaivataan kipeästi. Onneksi tutkijat ovat nyt onnistuneet löytämään uuden keinon taistelussa pahoinvointia vastaan.
Uusi tutkimusmenetelmä paljasti tärkeitä yksityiskohtia
Pahoinvointia säätelevä aivojen osa area postrema on hyvin pieni ja sijaitsee syvällä aivojen syövereissä – siksi sen tutkiminen on vaikeaa. Vuonna 2021 Harvard Medical Schoolin tutkijaryhmä onnistui uuden menetelmän avulla saamaan lisätietoa tästä pienen pienestä aivojen osasta.
Tutkijat poistivat varovasti hiirien aivoista area postreman ja tutkivat sitä uudella menetelmällä, jonka nimi on englanniksi single-nucleus RNA sequencing, jossa tutkitaan rna:ta yhden solun ytimestä.
Rna on tavallaan kopio solun ytimen aktiivisista geeneistä ja toimii karttana solun proteiineille. Rna:ta tutkimalla tutkijat pystyivät selvittämään, mistä proteiineista solu rakentuu. Proteiinit ovat solujen työmuurahaisia, ja proteiinien yhdistelmä paljastaa, mitä solu pystyy tekemään.
Tutkimus osoitti, että area postrema sisältää kahdentyyppisiä hermosoluja.
Harvardin yliopiston tutkijat löysivät aivojen pahoinvointikeskuksesta kahdentyyppisiä hermosoluja. Ensimmäisen tyypin solut saavat aikaan pahoinvoinnin (valkoinen), ja toisen tyypin solut estävät sitä (punainen).
Ensimmäisen tyypin hermosolut saavat aikaan pahoinvoinnin, kun taas toisen tyypin solut estävät ensimmäisen tyypin solujen toimintaa ja estävät näin pahoinvointia.
Löytö sai Harvardin tutkijat tekemään uuden kokeen vuonna 2022 – tällä kertaa kokeiltiin uutta lääkettä, jolla näyttäisi olevan suuri potentiaali pahoinvoinnin estämiseen.
Uusi lääke tulossa
Tutkijat antoivat ensin joukolle hiiriä vettä, johon oli lisätty pahoinvointia aiheuttavaa ainetta. Veden aiheuttama epämiellyttävä olo sai hiiret välttämään vettä.
Toinen hiiriryhmä sai vettä, jossa oli samaa ainetta mutta joka sisälsi myös GIP-hormonia, joka aktivoi pahoinvointia estävät hermosolut.
Koe oli menestys. Mahan inhibitorinen polypeptidi eli GIP esti vedessä olleen, pahoinvointia aiheuttavan aineen vaikutuksen, joten toisen ryhmän hiiret joivat vettä mielihyvin – ilman merkkiäkään pahoinvoinnista.
Tulokset ovat rohkaisevia, sillä ne antavat mahdollisuuden kehittää aivan uudenlainen keino taistella pahoinvointia vastaan. Aiemmin tutkittiin lähinnä lääkkeitä, jotka estävät pahoinvointia aiheuttavien hermosolujen reseptorien toimintaa, mutta koska yksittäiset reseptorit liittyvät vain tietystä syystä johtuvaan pahoinvointiin, osa potilaista ei saa lääkkeistä lainkaan apua.
Kun sen sijaan stimuloidaan pahoinvointia estäviä hermosoluja, yksi ainoa lääke riittää estämään pahoinvointia, johtui se sitten krapulasta, raskaudesta tai sytostaattihoidoista.
Ainoa pahoinvointi, johon Harvardin tutkijoiden kehittämä uusi keino ei tepsi, on matkapahoinvointi, mutta heidän menetelmänsä, jossa tutkitaan aivojen yksittäisiä hermosoluja, saattaa auttaa selvittämään myös matkapahoinvoinnin syyt – ja samalla sen, miten kaikki erityyppiset pahoinvoinnit kytkeytyvät aivoissa yhteen.
Kun se onnistuu, tutkijat pystyvät vihdoin kehittämään yleislääkkeen pahoinvointia vastaan, joka tehoaa kaikenlaiseen pahoinvointiin olivatpa syynä syöpähoidot tai liikkuvassa autossa istuminen.