Maaliskuun 16. päivänä yhdysvaltalainen Jennifer Haller sai rokotteen koronavirusta vastaan. Rokote on vasta kokeiluasteella. Hän oli ensimmäinen koehenkilö Kiinan ulkopuolella.
Yleiseen käyttöön hyväksyttyä koronarokotetta saadaan kuitenkin vielä odottaa. Useimmat tutkijat arvioivat, että sen valmistumiseen menee 1–1,5 vuotta.
Toistaiseksi siis altistuminen koronavirukselle todennäköisesti johtaa tartuntaan. Sen jälkeen viruksen kukistaminen on kiinni potilaan immuunijärjestelmästä.
Oireet riippuvat immuunijärjestelmästä
Jos potilas on nuori ja hyvässä kunnossa, oireet voivat olla hyvin lieviä. Välttämättä potilas ei edes huomaa saaneensa tartuntaa. Tosin hän voi silti tartuttaa muita. Arviolta 25 prosenttia koronavirustartunnan saaneista ei saa huomattavia oireita.
Toisaalta osa potilaista päätyy teho-osastolle ja on kuolemanvaarassa hoidosta huolimatta. Oireiden voimakkuus riippuu potilaan immuunijärjestelmästä.
Koronaviruksen pinnalla oleva piikkiproteiini (spike-protein) auttaa viruksen soluun, jossa se voi levittää rna:taan ja käyttää solua lisääntymiseen.
Koronaviruksen pinnalla on niin kutsuttu piikkiproteiini, jonka avulla virus tunkeutuu soluihin ja pääsee siten levittämään rna:taan ja käyttämään solua lisääntymiseen.
Immuunijärjestelmällä kaksi puolustuslinjaa
Immuunijärjestelmä on aivojen jälkeen elimistön monimutkaisin kokonaisuus. Siihen kuuluu satoja erilaisia solutyyppejä ja välittäjäaineita. Ja sitä säätelee yli 8 000 geeniä.
Immuunijärjestelmässä on kaksi osaa: yleinen ja adaptiivinen immuunijärjestelmä. Yleinen immuunijärjestelmä on synnynnäinen ja se aktivoituu ensimmäisenä, kun taas adaptiivinen eli hankittu mukautuva immuunijärjestelmä toimii ikään kuin taustalla.
Video: Näin immuunijärjestelmä käy viruksen kimppuun
Yleinen immuunijärjestelmä koostuu muun muassa fagosyyteistä eli niin sanotuista syöjäsoluista. Ne käyvät elimistöön tunkeutuneiden bakteerien ja viruksen tartuttamien solujen kimppuun.
Adaptiivinen immuunijärjestelmä perustuu lymsofyyttivalkosolujen eli B- ja T-solujen toimintaan. Adaptiiviseen immuunijärjestelmään kuuluu myös immunologinen muisti, eli se muistaa, mitä sairauksia ihmisellä on ollut, ja osaa valmistaa vasta-aineet niitä vastaan.
Rokotteet perustuvat adaptiivisen immuunijärjestelmän muistiin. Rokotteella opetetaan immuunijärjestelmä tunnistamaan sairaus, jota ihminen ei ole vielä sairastanut. Immuunijärjestelmän toimintakykyyn vaikuttaa ennen kaikkea ihmisen ikä.
Vanhuus on suhteellista
Noin 60 vuoden ikään asti useimpien ihmisten immuunijärjestelmä toimii hyvin ja torjuu suurimman osan taudinaiheuttajista, kuten influenssavirukset ja koronaviruksenkin. Sen jälkeen vastustuskyky yleensä heikkenee.
Aina immuunijärjestelmän kunto ei kuitenkaan seuraa ikää. Joillakin 60-vuotiailla on yhtä vahva immuunijärjestelmä kuin 40-vuotiailla. Toisilla se on samantasoinen kuin yleensä 80-vuotiailla.
Immuunijärjestelmän voimakkuus riippuu osaksi geeneistä, mutta suurin vaikutus on ihmisen omilla valinnoilla.
Koskaan ei ole liian myöhäistä
Tutkimuksissa on myös löydetty riskitekijöitä, jotka saavat ihmisen immuunijärjestelmän heikkenemään nopeammin kuin ikävuodet edellyttäisivät.
Monet riskitekijöistä liittyvät tavanomaisiin terveyttä heikentäviin elämätapoihin: liikunnan puutteeseen, epäterveelliseen ruokaan, liialliseen alkoholinkäyttöön, tupakointiin ja liikapainoon.
Riskitekijät ovat siis asioita, joihin ihminen voi itse vaikuttaa. Ei ole koskaan liian myöhäistä vahvistaa immuunijärjestelmäänsä. Vahva immuunijärjestelmä todennäköisesti myös tehostaa koronarokotteen vaikutusta – kun se valmistuu.
Geenit säätävät riskiä
Immuunijärjestelmän kunnon lisäksi Kiinassa ja USA:ssa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että koronaviruksen torjunnassa on havaittavissa geneettisiä eroja.
Erot ilmenevät muun muassa perimän määräämänä veriryhmänä. Henkilöt, joiden veriryhmä on A, näyttävät olevan erityisen alttiita koronaviruksen aiheuttamalle sairaudelle. 0-ryhmään kuuluvilla puolestaan on muita pienempi riski sairastua vakavasti.
Lisäksi on merkkejä siitä, että sukupuoli on tärkeässä roolissa. Miehet nimittäin saavat naisia useammin vakavia oireita. Syy sukupuolten väliseen eroon on vielä epäselvä, mutta yksi selitys voisi olla se, että miehillä elintapasairaudet ovat yleisiä.
Pidä pärskeet kurissa
Sairauden vakavuuteen voi vaikuttaa myös se virusten määrä, jolle ihminen altistuu.
Tutkimukset muun muassa espanjantaudista, joka riehui 1918–1919, viittaavat siihen, että paljon viruksia elimistöönsä saaneiden joukossa kuolleisuus oli korkeampi kuin muilla sairastuneilla.
Saman mekanismin uskotaan pätevän myös SARS-CoV-2-virukseen. Jos joku aivastaa suoraan kasvoillesi, saat luultavasti vakavampia oireita kuin jos saat vain hieman viruksia elimistöösi vaikkapa kädestäsi, joka ensin on koskettanut ovenkahvaa ja sen jälkeen kasvojasi.
Suoraa yhteyttä koronavirusten määrän ja sairauden kulun välilä ei vielä ole todistettu, mutta tutkijat pitävät sitä hyvin todennäköisenä.