Testattavana on tuhansia mahdollisia lääkeaineita. Valtaosa niistä putoaa pois ennen potilaskokeita.
Valinnan vaikeudesta kertoo jälkiviisaus: sen lisäksi, että ihmisillä on testattu aineita, joiden ei olisi missään tapauksessa pitänyt läpäistä seulaa, monta hyvää vaihtoehtoa on hylätty puutteellisten tai väärien tietojen takia.
Ongelmana on se, että syöpätutkimuksia tehdään laboratoriossa soluviljelmillä tai eläinten kasvaimilla, jotka eivät ole täysin potilaiden kasvainten mukaisia.
Eläinten syöpä kehittyy toisin
Petrimalja ei vastaa eri solutyyppien, verisuonien ja kehon eri aineiden muodostamaa elinympäristöä.
Ja eläimet eroavat ihmisistä niin aineenvaihdunnaltaan ja immuunijärjestelmältään kuin kudosrakenteeltaankin.
Siksi eläinten kasvaimet kehittyvät eri tavalla kuin ihmisten.
Vaikka laboratoriossa tehtävät solu- ja eläinkokeet antavat osviittaa lääkkeiden vaikutuksesta, tuloksia ei voida suoraan soveltaa ihmisiin. Virhemahdollisuus on suuri.
Lääkkeitä testataan usein hiirillä, joilla on ihonalainen kasvain.
Syöpätutkijat jäljittelevät taudin tapahtumia
Keinotekoisia kasvaimia, joilla voidaan testata lääkkeitä. Siihen tähtää hollantilaistutkijoiden Hans Cleversin ja Hans Bosin johtama hanke, jossa kehitetään keinoja kasvattaa kasvaimia laboratoriossa.
Ideana on viljellä useilta henkilöiltä peräisin olevia syöpäsoluja kasvatusalustalla, jossa on ravinto- ja säätelyaineita.
Menetelmä on osoittautunut toimivaksi, sillä kasvatetuilla kasvaimilla on paljolti samat ominaisuudet kuin niillä kasvaimilla, joista solut ovat lähtöisin, ja molemmat reagoivat lääkkeisiin samoin.
Erot pyritään minimoimaan.
Lähitavoitteena ovat tekokasvaimet, jotka koostuvat useista eri solutyypeistä ja kuljettavat keinotekoisten verisuoniensa kautta paitsi ravintoa syöpäsoluille myös hormoneja ja immuunisoluja.