Kulta paljastaa syövän
Syöpädiagnoosin tekeminen on nykymenetelmillä pitkä prosessi. Ensin pitää havaita mahdollinen solumuunnos kudoksesta, ja sitten otetaan siitä näyte, joka tutkitaan laboratoriossa.
Helpompaa olisi, jos kaikki mahdolliset syöpätyypit kaikissa kudoksissa voisi havaita yhdellä kokeella.
Australiassa on tekeillä tällainen yleistesti. Se perustuu nanokokoisiin kultahiukkasiin.
Syöpäsolujen dna vetää puoleensa kultahiukkasia
Dna-juosteen metyylimolekyylit säätelevät geenien aktiivisuutta. Syöpäsolujen dna:n metyylimolekyylit kerääntyvät kokkareiksi, joihin kultahiukkaset tarttuvat.
Syöpäsolut houkuttelevat luokseen kultahiukkasia
Queenslandin yliopiston tutkijat havaitsivat, että kultahiukkaset sitoutuvat syöpäsolujen dna:han. Kaikista elimistön soluista irtoaa dna:n kappaleita, jotka päätyvät verenkiertoon.
Verinäytteestä siis on periaatteessa mahdollista nähdä, onko jossakin päin elimistöä syöpäsoluja. Suurin osa dna:sta on muuta kuin geenejä.
Syövän havaitsemisen kannalta tärkeitä ovat dna:n metyylimolekyylit.
Terveiden solujen dna:ssa metyylimolekyylit ovat jakautuneet tasaisesti koko dna-juosteeseen.
Syöpäsolun dna:ssa metyylimolekyylit hakeutuvat yhteen, ja niiden vaikutuksesta syöpäsolun dna:n juoste on löysempi kuin terveen solun.
Siksi kultahiukkaset pääsevät sitoutumaan metyyliin. Syöpäsolujen dna sitoo niin paljon kultahiukkasia, että ne voi nähdä mikroskoopilla.
Nanokokoiset kultahiukkaset tarttuvat verinäytteessä syöpäsolujen dna-kappaleihin. Kultahiukkaset näkyvät mikroskoopissa ja kertovat, että potilaalla on syöpä. Vasemmalla terve, oikealla syöpäpotilas.
Kultatestillä aiotaan aluksi tarkkailla jo hoidettuja potilaita
Australialaistutkijat kokeilivat kultatestiä 200 henkilöllä, joista osalla oli diagnosoitu syöpä.
Testi osui oikeaan 90 prosentin tarkkuudella.
Aluksi testiä kaavaillaan kokeisiin, joissa tarkkaillaan syövän uusiutumista jo hoidetuilla potilailla.
