Sydän alkaa hakata, ja hengitys kiihtyy. Veri pakenee ihosta, ja kylmä hiki valuu pitkin selkää. Käsivarsien karvat nousevat pystyyn, suuta kuivaa, ja lihakset jännittyvät niin, että aivan tärisyttää.
Ihminen on nyt valmis pakenemaan tai taistelemaan henkensä edestä. Tämä jännitystila pelasti ihmisiä jo ammoin. Kyse on lajinkehityksen tuottamasta stressireaktiosta. Nykyään siitä on monille enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä pitkittyessään tila vahingoittaa terveyttä.
70 prosenttia Britannian aikuisväestöstä on kärsinyt stressistä.
Harvan arki sujuu täysin ilman stressiä. Henkisen paineen voi saada nousemaan äkillisesti vaikkapa työsähköposti, yllättävä lasku tai joukkoliikenteen häiriö.
Eurooppalaiset ovat kovia stressaamaan. Muun muassa vuonna 2018 tehdyn tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia Britannian ja 64 prosenttia Saksan aikuisväestöstä on kärsinyt stressistä.
Osalla stressioireet menevät nopeasti ohi, osalla ne taas jatkuvat pitkään. Kun stressi pitkittyy eli kroonistuu, se alkaa vahingoittaa kehoa rasittamalla muun muassa sydäntä ja aivoja. Jatkuvaan stressiin olisikin hyvä kiinnittää ajoissa huomiota terveyssyistä, ja parasta olisi tietenkin ehkäistä sen syntymistä.
Keho siirtyy hälytystilaan
Äkillisen stressireaktion laukaisee uhka. Kyse voi olla konkreettisesta vaaratekijästä, kuten kovaa vauhtia kohti tulevasta autosta, tai abstraktista pelosta, kuten ylivoimaiselta tuntuvasta työtehtävästä. Ensin aktivoituvat aivojen tunnetietokoneena toimivat mantelitumakkeet. Ne lähettävät sitten viestejä komentokeskus hypotalamukseen.
Hypotalamus ohjaa autonomista eli tahdosta riippumatonta hermostoa, joka säätelee verenpainetta, hengitystä ja verisuonien supistumista ja laajenemista. Autonominen hermosto jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon.
Sympaattinen hermosto painaa kaasun pohjaan kiihdyttäessään kehoa uhkaavassa tilanteessa. Parasympaattinen hermosto puolestaan jarruttaa, kun vaara on ohi.
Laaja autonominen hermosto osallistuu moniin säätelytoimintoihin. Se vaikuttaa mm. suoniin ja hikirauhasiin.
Stressioireet johtuvat sympaattisen hermoston aktivoitumisesta. Sen vaikutuksesta lisämunuaiset alkavat erittää runsaasti adrenaliinia. Tämä hormoni käynnistää ketjureaktion kehossa.
Veri ohjautuu ihosta keskeisiin sisäelimiin. Sydämen syke ja hengitys kiihtyvät, jotta lihakset ja aivot saavat varmasti tarpeeksi happea ja ravintoa. Elimistön ei tarvitse pelätä energian loppumista, sillä kehon sokeri- ja rasvavarastot avautuvat sen käyttöön.
Stressireaktio on kirjaimellisesti äkillinen, sillä keho ehtii siirtyä hälytysvalmiuteen sillä välin, kun aivot käsittelevät sen laukaisseita aistiärsykkeitä. Hypotalamus valmistelee samanaikaisesti seuraavaa vaihetta kehottamalla lisämunuaisia kiihdyttämään kortisolin tuotantoa. Stressihormonin tehtävänä on pitää yllä kehon jännitystilaa.
Moni stressaa arjessaan
Yleisimpiä syitä aikuisten korkeaan kortisolitasoon on liian vaativaksi koettu työ. Stressireaktio, joka aikoinaan paransi selviytymismahdollisuuksia petoja vilisevässä luonnossa, johtuu nykyään useimmiten uhkista, jotka eivät suoranaisesti vaaranna turvallisuutta.
Henkisen kuormituksen aiheuttajia kutsutaan stressitekijöiksi. Siihen, mistä otetaan stressiä, vaikuttavat muun muassa persoonallisuus, psyykkinen vahvuus, itsetunto, varallisuus, arvot ja normit. Sydämen voi saada hakkaamaan, hengityksen kiihtymään ja kädet hikoilemaan vaikka viikonloppuna pomolta tuleva työsähköposti.
Vaikka työ on tyypillinen stressin lähde, sitä aiheuttavat monet muutkin arkiset asiat, kuten rahaongelmat. Lapset voivat kärsiä stressistä esimerkiksi kohdatessaan fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa tai vanhempien erotessa.
Stressioireet pahenevat silloin, kun henkiset voimavarat tuntuvat loppuvan. Työ saatetaan kokea liian vaativaksi tai kuormittavaksi, kiire haittaa keskittymistä tai pitää tehdä vastentahtoisesti jotain, mikä sotii omia periaatteita vastaan.
Normaalisti keho pystyy parasympaattisen hermoston kautta vaimentamaan stressireaktiota sen jälkeen, kun tilanne rauhoittuu, mutta joskus kone jää käymään ylikierroksilla. Jatkuvasti kohollaan oleva kortisoli alkaa jäytää elimistöä ja horjuttaa terveyttä.
Hormonit aiheuttavat vahinkoa
Lyhytaikaisesta stressistä on hyötyä kriittisellä hetkellä, sillä se terästää aisteja ja auttaa keskittymään. Krooninen stressi on sen sijaan elimistön häiriötila, josta ei ole muuta kuin haittaa.
Pitkäaikainen stressi oireilee monin eri tavoin. Osa oireista johtuu hormonisäätelyssä tapahtuvista muutoksista. Esimerkiksi veri ohjautuu ruoansulatuskanavan ja raajojen alueelta tärkeämpiin sisäelimiin, ja seurauksena voi olla paitsi ummetus myös käsien ja jalkojen palelu.
Sydämentykytys, rintakipu, hyperventilaatio ja hengenahdistus ovat tavallisia oireita, jotka johtuvat aivojen ja keuhkojen liiallisesta vireydestä. Väsymyksen ja unihäiriöiden taustalla on usein stressi – tai pikemmin siihen liittyvä hypotalamuksen toiminnan kiihtyminen. Sen lisäksi, että hypotalamus säätelee stressireaktiota, se ohjaa sisäisen kellon käyntiä.
Stressireaktion ärsyttävimmätkin tilapäisoireet ovat yleensä harmittomampia kuin stressin pitkäaikaisvaikutukset.
Stressi vanhentaa
Pitkittyessään stressi huonontaa elimistön mahdollisuuksia suojella dna:ta. Siksi vanhenemisprosessit kiihtyvät. Kehon rappeutumista voi kuitenkin ehkäistä.
Monet immuunijärjestelmän solut ovat herkkiä stressihormoneille, ja pitkäaikainen stressi voi huonontaa vastustuskykyä ja hidastaa haavojen paranemista.
Kortisoli on lisäksi yhdistetty maailman yleisimpään kuolemansyyhyn, sydän- ja verisuonitauteihin. Kortisoli nostaa leposykettä, verenpainetta ja veren kolesterolitasoa. Kaikkia kolmea seurataan terveydenhuollossa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöinä.
Myös aivot kärsivät stressistä. Kohollaan oleva kortisoli voi haitata muistin toimintaa, ja erityisen herkästi siihen reagoi tilamuisti, jonka varassa tunnistetaan paikkoja ja esineitä. Rottakokeiden mukaan kortisoli heikentää työmuistia hävittämällä prefrontaalisen aivokuoren hermoyhteyksiä.
Kroonisella stressillä voi olla osuus syövän kehittymisessä, insuliiniherkkyyden heikkenemisessä ja kehon nopeassa vanhenemisessa. Kaikkia odotettavissa olevia terveysongelmia voi kuitenkin – onneksi – ehkäistä.
Stressi hoituu ilman lääkkeitä
Stressioireita ei tarvitse yleensä hoitaa lääkkeillä, mutta esimerkiksi masennus, jonka taustalla on pitkäaikainen stressi, voi vaatia lääkehoitoa. Tavallisesti lääkärit auttavat potilaitaan löytämään tehokkaita stressinlievityskeinoja.
On tärkeää opetella rentoutumaan fyysisesti ja psyykkisesti. Pahasti stressaantunut potilas voi olla henkisesti niin nääntynyt ja ruumiillisesti niin jännittynyt, että hän on aivan lukossa. Jotta hän kykenisi tekemään jotain vointinsa parantamiseksi, hänen pitää vapautua paineista ja kartuttaa henkisiä voimavaroja eli voimaantua.
Monet rentoutusmenetelmät on todettu tehokkaiksi, ja jotkut saavat apua mietiskelystä tai psykoterapiasta.
Psykologilla käynnistä voi olla paljon apua stressihormonitason laskemisessa.
On myös hyödyllistä selvittää stressin lähde. Perimmäinen syy voi löytyä muualta kuin on itse ajatellut. Kolmannessa stressinhallinnan vaiheessa paneudutaan ongelmanratkaisuun. Esimerkiksi psykologi voi tuoda esiin eri toimintavaihtoehtoja ja auttaa kehittämään stressinsietokykyä.
Stressiä voi oppia hallitsemaan paremmin. Hyviä tuloksia on saatu muun muassa kognitiivisella käyttäytymisterapialla, jonka tavoitteena on yleensä tunnistaa ja käsitellä ongelmia aiheuttavia tekijöitä ja vahvistaa vointia ja elämänlaatua parantavia ajattelu- ja toimintatapoja. Muutos näkyy siinä, että aiemmin ongelmallisiksi koettuihin tilanteisiin suhtaudutaan toisin – stressaamatta sairaasti.
Parhaassa tapauksessa pomon viikonloppuna lähettämä työsähköposti ei paljon hetkauta. Ei ahdista, eikä pää ala käydä ylikierroksilla.
LUE LISÄÄ:
ITSEHOITO-OPAS: VIISI TEHOKASTA TAPAA HALLITA STRESSIÄ