Kun koskettelet kasvojasi, riskisi sairastua kasvaa. Kasvojen koskettelemisen merkitystä sairastumiseen voi verrata siihen, että et pesisi käsiäsi ennen ruokailua.
Suu, nenä ja silmät tarjoavat nimittäin limakalvojen kautta tien elimistöön niin stafylokokkien kaltaisille bakteereille kuin koronaviruksille ja kaikille muillekin viruksille.
Koskettelulla altistat kasvosi suurelle vaaralle. Vuonna 2015 tehdyssä australialaistutkimuksessa todettiin, että ihmiset koskettelevat kasvojaan keskimäärin 23 kertaa tunnissa.
Koskettelu kertoo tunteista
Kasvojen näpläämisen lopettaminen voi pitää sinut terveenä, mutta samalla menetät kätevän sosiaalisen työvälineen.
Kun ihminen viestii pelästymistä, aitoa tai teeskenneltyä, hänen kätensä nousevat usein poskille. Eleestä tuli kuolematon Yksin kotona -elokuvassa näytelleen Macaulay Culkinin roolisuorituksen myötä.
Kasvojen kosketteluun on kuitenkin olemassa myös parempia syitä.
Psykologian professori Dacher Keltner Kalifornian yliopistosta on tutkinut kasvojen koskettelua kehonkielenä. Siinä kädet ovat tärkeässä roolissa, esimerkiksi silloin, kun ihminen on epävarma tai vaivaantunut.
Vaivaantuneisuus tuottaa pitkän sarjan pään ja käsien liikkeitä, jotka sanattomasti viestivät anteeksipyynnöstä. Kasvojen koskettelu kuuluu tähän viimeisimpinä eleinä.
Kädet laukaisevat rakkaushormonin erityksen
Kasvojen koskettelu on tärkeä väline myös flirttailussa. Nainen sipaisee hiuksensa pois kasvoiltaan tai kieputtaa hiuksia sormen ympärille, koskettaa sitten kaulaa, kasvoja ja huulia. Miehet eivät ole aivan näin aktiivisia, mutta hekin saattavat esimerkiksi tukea leukaansa käsillään.
Sinäkin koskettelet kasvojasi, koska se yksinkertaisesti tuntuu hyvältä.
Samalla tavalla kuin rakkaiden ihmisten hyväilyt myös itsensä koskettelu laukaisee oksitosiinin erittymisen. Rakkaushormoniksi kutsuttua oksitosiinia erittyy aivojen hypotalamuksessa.
Oksitosiini tekee meistä empaattisempia ja yhteistyökykyisempiä.
Aivot reagoivat positiivisesti
Tutkimuksissa on lisäksi osoitettu, että koskettelu aktivoi aivoja – mutta vain siinä tapauksessa, että koskettelu on tiedostamatonta.
Vuonna 2014 Leipzigin yliopiston tutkija Martin Grunwald tarkkaili kolmen kollegansa kanssa, miten 14 koehenkilöä suoritti vaikeita muistitehtäviä stressitilanteessa.
Tutkijat totesivat kokeessa tehtyjen mittaustulosten perusteella, että ihmiset koskettelevat spontaanisti ja tiedostamattomasti kasvojaan pitääkseen ajatuksiaan lyhytkestomuistissa.
Kontrollikokeessa toinen koeryhmä teki samat tehtävät. Samalla heitä ohjeistettiin tietoisesti koskettelemaan silloin tällöin kasvojaan. Tällä kertaa mittauksissa ei havaittu muistitoiminnan tehostumista.
Arkipäivän tilanteissa on siis vähintään yhtä paljon hyviä syitä kosketella kasvoja kuin olla koskettelematta. Siis: SORMET POIS! Mutta kun tartuntariski on jälleen normaalilla tasolla, kasvojen hiplaamisen voi aloittaa uudelleen.