Huuli- ja suulakihalkioilla tarkoitetaan erilaisia synnynnäisiä rakenteellisia poikkeamia huulissa tai suulaessa. Ne syntyvät yleensä 6.-9. raskausviikon aikana.
Sikiön varhaisessa kehitysvaiheessa kasvot muodostuvat kahtena erillisenä osana, jossa kussakin on silmä, korva ja puolet suusta. Seitsemännen raskausviikon tienoilla kasvojen puolikkaat liittyvät toisiinsa ja suulaki, huulet ja nenä alkavat kasvaa yhteen.
Tavallisesti noin 10 viikon kuluttua kasvojen puoliskot ovat kasvaneet täysin yhteen. Toisinaan kuitenkin yhteenkasvaminen jää epätäydelliseksi.
Suulaen tai huulten halkio on rakenteellinen poikkeama, joka esiintyy noin 0,2 prosentilla lapsista. Sen syytä ei täysin tunneta, mutta tiedetään, että sen esiintymisen todennäköisyyteen vaikuttaa ainakin 12 geeniä.
Todennäköisesti jokaisen 12 geenin muunnos lisää halkiota vain pieneltä osin. Jos siis toisella vanhemmista on itsellään ollut halkio, se lisää lapsen riskiä saada halkio vain hyvin vähän.
Äidin raskauden aikainen tupakointi näyttää lisäävän halkion riskiä noin 50 prosenttia. Syynä on se, että tupakointi heikentää sikiön hapensaantia.
Suulaki- tai huulihalkio voi haitata imettämistä, jos halkio on sellaisessa kohdassa, että se vaikeuttaa vauvan imemistä. Halkio voi myös altistaa korvatulehduksille ja kuulon heikentymiselle.
Lapselle voi syntyä myös vaikeuksia puheen tuottamisessa. Huulenkorjausleikkaus tehdään 3–4 kuukauden iässä. Suulakihalkio korjataan, kun lapsi 6–12 kuukauden ikäinen.
Lapsi voi tarvita puheterapian lisäksi puheenkorjausleikkauksen kouluiässä. Isot huulten, nenän ja leuan kosmeettiset leikkaukset voidaan tehdä vasta kasvuiän jälkeen.
